Minusta tuntuu, että olen tällä kertaa jotenkin enemmän raskaana, kuin viimeksi. Edellisessä raskaudessa koko alkuraskaus tuntui humpsahtavan ohitse tuosta noin vain. Ei ollut mitään oireita. Nyt on pahoinvointia, joka ei onneksi oksenteluksi ole vielä yltynyt, ruuan kelpaamattomuutta ja mielitekojen katoamista. Tissit on jatkuvasti kipeät, mistä imeväinen esikoinen muistuttaa. Kamala vilu on vieraana jatkuvasti ja edellispäivänä rankan merenrantareissun jälkeen nousi hieman kuumettakin. Viime raskauden synnytysvalmennuksessa olimme miehen kanssa silmät ymmyrkäisinä, että ei meillä vaan, kun terveydenhoitaja mainitsi mielialanvaihteluiden olevan kaikilla tuttuja.

Eilen illalla porasin, kun Kalaharin autiomaassa (en edes muista missä maanosassa se on) kuoli mangusti saatuaan päähänsä käärmeenpureman. Pakko sitä ny oli porata, ku se oli samassa jaksossa synnyttänyt ja lähti tunneleihin pelastamaan poikasiaan siltä käärmeeltä. Ja vielä adoptoi vieraan perheen eksyneen pennun. Ja sitte se hoiperteli siellä pää tuplaten turvoksissa ja kuoli. Byääääh!

Varmistin mieheltä illalla, että eiks ooki ihan ok porata kaikkia hölmöjä juttuja ku o vähän niinku raskaanaki. Sain luvan.

Vitamiinit on unohtunu viikon ajan ja syön sitä, minkä ylipäänsä kuvittelen saavani alas.