Olen ravannut öisin vessassa jo toista viikkoa, eikä siinä ole mitään kivaa. Onnekseni olen normaalitilassa ihminen, joka pystyy nukkumaan läpi yön käymättä pissalla, joskin sitten aamulla sinne on mentävä heti. Vessassakäynnit öisin eivät tällä hetkellä ole mitenkään yksinkertainen juttu. Yleensä huomaan hädän samaan aikaan, kun nostan kolmen viiva viiden välillä pojan viereeni joko nukkumaan tai aamumaidolle. Ja siitä ei sitten heti lähdetäkään mihinkään. Ensin pitää odottaa, että lapsi simahtaa. Ja siinä vaiheessa kun viimein itse pääsee lähtemään, on jo ihan hereillä. Hankala sitten enää saada unenpäästä kiinni. Plus vielä aamulla mies toi kännykän, että siihen on tullu jo kaks viestiä, että huolettaa, jos se on jotain vakavaa. PAH! Ketjutekstareita. Ja just ennen ko sain unenpäästä kiinni, jysähti ulkona omituisesti. Huhuilin miehen vielä kurkkaamaan makkariin, muttei se tienny mikä jysähti. Sitten ei mennytkään enää kuin puoli tuntia, niin esikoinen hyppää kuin vieteriukko pystyyn ja alkaa jutella vauvankielellään ja olisi menossa jo ties minne. Äiskää nyt taitaa vähän väsyttää taas. Onneksi on ruisleipää.