Maallinen omaisuus on matkalaukkujen sisältöä lukuunottamatta lähetetty nyt maailmalle. Muutto on tähän asti sujunut hyvin. Olen lähinnä katsonut esikoista, kun mies on kantanut tavaraa. Iltaisin levätessä vatsassa on tuntunut hassulta, mutta muutoin on ollut ihan hyvä olo. Etominen on hellittänyt. Onhan tämä vähän haikeaa jättää tämä seutu, jossa esikoinen on kasvanut melkein koko ensimmäisen vuotensa. Ja toisaalta ei yhtään.

Synnytys on pyörinyt ahkerasti mielessä viime päivät ja olen yhä vaan kotisynnytyksen kannalla. Ei sit niinku pätkääkään kiinnostais lähteä sairaalaan. Nyt täytyy sitten vaan toivoa, ettei tule mitään riskitekijöitä tämän raskauden kanssa, että voi turvallisin mielin jäädä kotiin. Silti kotisynnytystä pitää alkaa suunnitella pian. Etenkin jos päädymme yksityiseen kätilöön. Kun nyt vaan ihan ekana pääsisi kuuntelemaan niitä sydänääniä.