Anoppi on vieraillut maassa ja näihin aikoihin kai on jo hyvän matkaa valmistautumassa kotilentoon. Anopin syntymäpäivä sattui juuri sopivasti reissun ja raskauden suhteen ja annoimme hänelle syntymäpäivälahjaksi (kälyn kanssa yhteisen yllätyskakun lisäksi) lahjakortin, jolla saa meidän kukkarostamme edestakaiset matkat ensi kesänä nimiäisiin tänne. Anoppi otti tällä kertaa uutisen hyvin ja iloisesti vastaan. Miehen toiselle siskolle soittelimme uutisen siinä samantien ja onnittelut tuli sieltäkin.

Kotisynnytyssuunnitelma sai anopin aluksi haukkomaan henkeään, mutta eipä tuntunut missään. Musta tuntuu, että vaikka kuka mulle tulisi sitä nyt kauhistelemaan, niin se ei horjuttaisi mun varmuutta asian suhteen. Kun sitä on jo melko hyvä käsitys siitä, mikä on tavallinen asennoituminen kotisynnytyksiin ynnä ennakkoluulot. Osaa odottaa kauhistuneita (ensi)reaktioita. Silti minulla ei ole mitään tarvetta salailla tai hävetä suunnitelmaa. Tämäkin asia nousi esiin kun käly kaiuttimessa kysyi, että miten sä uskallat synnyttää siellä ulkomailla vieraalla kielellä, että etkö sä pelkää mennä sairaalaan siellä. No en, ku me synnytetään tää kotona ja meillä on oma kätilö. Nopeasti anoppi sitten alkoi muistella näkemäänsä dokumenttia, miten joku pari oli synnyttänyt kotona ja niillä oli ollut vesialtaat ja kaikki ja omat musiikit soimassa, eikä epäilyjä ja kauhisteluja kuultu enää, kun perustelin miksi koen turvallisemmaksi olla kotona ja että tottakai jos jotain ongelmia ilmenee tai raskauden aikana riskitekijöitä ilmenee, niin mennään sairaalaan.

Ensi viikolla lennämme Suomeen parin yön pikavisiitille isäni luo ja samalla reissulla on tarkoitus lopullisesti julkaista vauvauutinen. Emme vielä ole keksineet miten, mutta eiköhän se jotenkin suju.