Reija kyseli kommenteissa asioista. Vaikka tän blogin tarkoitus on pääasiassa olla muistiinpanoja odotuksesta ja vauva-ajasta, sekä valmistautumista synnytykseen ym, niin mikäpä siinä, jos samalla voi sukua "viihdyttää". Ja hyvät kysymykset voi auttaa mietinnän alkuun sellaisissa asioissa, joihin ei muutoin tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Sen sijaan, sanon nyt ennalta, ei kyllä kannata tulla kommentteihin mussuttamaan, jos kirjoittelen jotain, mistä joku ei halua lukea. Hei haloo, tää on ihan extraa, että tää on julkista. Ihan hyvin voisin kirjoitella käsin paperivihkoon, enkä näyttää kenellekään. Että vähintäs saatte luvan tyytyä siihen mitä tulee, aiheideoita saa antaa ja asioita kysellä, mutta päivitysten kerjääminen on ehdottomasti kiellettyä. Ja jos ei kiinnosta, ni ei tarvi lukea. Noni, ny o pistetty väki ruotuun :-D

"Eli miltä tuntuu nyt?"
Ei paljon miltään. Millä tavalla pitäisi tuntua? Fyysisesti maha näyttäs jo näkyvän, mutta voi tän vielä unohtaaki. Ite vauvan odotus tuntuu lähinnä mukavalta. Aiemmat epäröinnit on haihtuneet. Miestä vissiin eniten mietityttää raha-asiat. Kätilö on melko tyyris juttu ja muitakin hankintoja ehkä pitää tehdä.

"Miten raskaana jaksaa hoitaa aktiivisen puolitoistavuotiaan?"
Alkuraskaus väsytti ja samaan syssyyn sattui esikoisen uudelleenlähentymisvaihe äidin suhteen, jolloin äidissä oltiin melkoisen kiinni. Se on helpottanut tässä muuton jälkeen samoin kuin armoton väsytyskin keskiraskauteen päästyä. Poika ymmärtää koko ajan enemmän puhetta ja kommunikoi itsekin paremmin. En ole mikään hirmu tarkka kodinhoidosta, pyykkiä pestään päivittäin ja pistetään murua rinnan alle useamman kerran päivässä, joskaan en mitään vaivalloisempaa edes osaa kokata, saati viitsi opetella. Imuroin sitten ku muruset lattialla kiukuttaa liikaa ja työllistän poikaa pesukoneen ja kuivurin tyhjennyksessä ja täytössä (tykkää hommailla). Sitten joskus ehkä kerran kahteen viikkoon siivotaan ylimääräiset rojut pöydiltä ja pyhjetään ne kunnolla ja ihastellaan, kun on siistiä! (pölyjen pyyhintä, mitä se on?) Nyt ihan viikon sisään poika on alkanut olla valmis nukahtamaan jonkun muunkin kuin äidin kanssa. Itse asiassa paraikaa uinahtaa isänsä viereen ja täti A sai kunnian laittaa päikkäreille Suomessa.

Välillä ei ole kovin kärsivällisesti jaksanut esikoisen testailua ja temppuilua, uteliaisuutta ja sitkeyttä, eikä vaan järki enää ole luistanut, että olisi jaksanut/osannut/pystynyt ohjaavaan suhtautumiseen kieltävän sijaan. Pää ei toimi ihan samaan malliin kuin tavallisesti. Tosin ne ajat alkaa olla jo pian unohtanut, ku pää toimi kunnolla. Sitten vaan pitää yrittää niellä turhaumat niin nopeasti kun älyää, että ei näin ja pyytää anteeksi ylilyöntejä ja epäkunnioittavaa käytöstäni. Kyllä tuo varmaan tässä jossain vaiheessa alkaa tajuta anteeksipyynnön funktiota. Sen sijaan mitä aiemmin itse opettelee pyytämään anteeksi, sen helpompaa se on myöhemminkin (luulisin ainakin).

Fyysisesti raskaus ei tällä hetkellä juuri rasita, joten siltä kannalta esikoisen hoito ei ole nyt mitenkään erityisen rasittavaa. Tosin tässä ollaan menossa kohti uhmaikää sekä muhkeampaa muotoa, joten varmaan valitan vielä miten rasittavaa lapsen hoito on möykkystä kanniskellessa (mahassa ja ulkopuolella) ja miten itse ei jaksaisi.

Mä muuten pelkäsin vauvaa yrittäessäkin sitä, että se on sitten ihan vaan pelkästään rasittavaa, kun on viimeisillään ja kahden pienen kanssa ja multavarmaanhajoopää. Mut kyllä sitä vaan tässä on alkanut odottaa sitä vauvaa ja sen tuloa positiivisessa mielessä, kun ei enää kyse ole jossittelusta. Johonkin se pessimismi on ny hävinny. Mut tosiaan, katotaan keväämmällä uudestaan.

"Miten paljon Juri sitten mahan kasvaessa ymmärtää pikkusiskoksestaan?"
Ei varmaan vielä yhtään. Siis vaikka kuinka selittäisi, on se kuitenkin niin pieni. Mutta luulen, että kun masu kasvaa, katsellaan pieniä vauvoja kaupungilla ja jutellaan pojan kasvaessa, sanavaraston ja ymmärryksen laajetessa, että pojalle jonkinlainen ymmärrys syntyy ennen synnytystä siitä, mitä tässä on tapahtumassa. Ei varmasti lähellekään oikeaa, mutta joku käsitys, että mikä siellä mahassa on. Ettei tule sitten aivan täytenä yllätyksenä, että mikä hiivatin karjuva käärö tänne on tullut varastamaan kaiken huomion. Ehkä pojalle voisi keväämmällä ostaa vauvanuken.