Makaan ny olohuoneen sohvalla pirun hitaasti toimiva läppäri sylissä (pitäis käynnistää uudelleen, jos sille sit menis asiat taas perille vähän nopeemmin), rakko ihan tupaten täynnä, muttei viittis vessaan mennä, ku se on niin hankalaa täältä kömpiä. Yskin pari kertaa (mikä pitää lantionpohjan lihaksilla ennakoida näin synnyttäneenä naisena) ja sain vastaukseksi pari terävää pientä potkua möykkyseltä. Joo, kyllä se ny vaan taitaa olla möykkynen. Olis joku söpösempi tekonimi ollu kans kiva, mutta ei oikee käy luonteeseen. Edellinen oli vattalainen ja se tuntu kamalan teennäiseltä. Vähän väkisin se tuli keksittyäkin ja kun ultrassa selvisi pojaksi, niin se oli sitten Poika siitä eteenpäin siihen asti, että nimettiin. Nyt tuskin käy niin. Ensinnäkin Poika on jo käytetty ja jos väittävät tytöksi, niin en kuitenkaan usko. Ja voihan olla ettei tää haluu edes paljastaa. No, katsotaan. Möykkynen on melko spontaanisti syntynyt nimitelmä, saattaa se vielä spontaanisti muuttua. Loppuraskaudesta ehkä järkäle tai vuori tai jokin muu iso ja hankala.

Nii joo. Eilen soittivat mulle sairaalalta. Heil olis aika mulle päivän sain ylös ja kellonajan, mutta en sitten tavaamallakaan tajunnu mikä sen terveyskeskuksen nimi on, mihin sitten pitäs mennä. Ja lopuks ne tarjos puhelinnumeroa, että mistä voi kysyä lisätietoja jos tarvii. Siitä meni vikat 6nroa oikein, ekat pieleen. Esikoinen vielä samalla käynnisteli juuri esille kaivamaani imuria ja linja oli huono. Meinas tulla itkupotkuraivari ku puhelu loppu. Hyvähä se o mennä "neuvolaan" ku ei oo hajuukaan missä se on tai että mistä numerosta sais tietää misä se o. Mies sai aika vuodatuksen meseitse ja teki salapoliisintyötä, onnistu löytään oikean puhelinnumeron, soitti, mutta ei sekään ihan prikulleen saanu terveyskeskuksen nimeä ylös, mutta sairaalan nettisivujen listasta löys sitten lähinnä samanlaisen. Eli se. Huoh. Mää oon koko ajan ollu vastahankaan, että älä anna mun puhelinnumeroa mihinkään, mää en tiiä yhtään mitä mää sanon, jos joku soittaa ja sit kaikki o sekasi. Jos se ny uskos. Ku siis sehän joutuu joka kerta kumminki sotkut selvittää ite. Ja mulle noi on aika isoja stressitilanteita. Noh, kyllä on helppo tän ulkomaanelon jälkeen hoitaa mitä vaan asioita suomeks. Senku puhuu vaa.

Mies muuten on pojan kanssa keittiössä. Kuuntelee Eläkeläisiä ja poika kuuluu leikkivän leluastioillaan. Ja mää lähen sin vessaan ny. Ennenko halkeen.