Muutamaa viime iltaani on riemastuttanut närästys. Mielestäni viimeksi se oli vain ihan parin-kolmen viime kuukauden vaiva, mutta ny on jo.Etenkin iltaa kohti. Pian pitää etsiä Rennietä. Levottomat jalat eivät vielä onneksi ole alkaneet vaivata. Mikä lie etiäinen se silloin kerran. No, eiköhän ne sieltä tule. Magnesiumia ostin jo. Ongelmana vain saada ne syötyä. Ei sit millään muista.

Viime päivinä on ilmennyt myös toinen mukava raskausoire, nimittäin tihentynyt sydämen syke, joka näkyy arkielämässä rasittuneisuutena, väsyneisyytenä, hengästymisenä ja hapen loppumisen tunteena. Aamulla mittasin huvikseni sykettä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että normaalisti lähtiessäni kunnonkohotuslenkille, pyrin pitämään sykkeen siinä about 120-140 (max 160). Liikkumisen loputtua se yleensä laskee melko pian sellaiseen 80 lyöntiin per minuutti tai alle. Varsinaista leposykettä en ole koskaan mitannut. Tänään aamulla istuessani aivan rauhassa tässä pöydän vieressä syke huiteli jatkuvasti väliä 90-120. Siis ihan vaan istumalla. Seistessäni paikallani käsi kohotettuna niin, että näin mittarin rannelaitteen, syke nousi nopeasti sinne 130-145 tienoille. Ei ollenkaan ihme, että hengästyttää ja tuntuu, että happi loppuu.

Iltapäivästä olo helpotti, henki tuntui luistavan ja energiatasot kohosivat, joten tein urotyön ja korjasin kaikki lelut pojan kanssa laatikoihin ja imuroin alakerran. Illalla miehen saavuttua töistä tuli jossain vaiheessa taas huohotuskohtaus, oli epämukava olla pystyssä edes istualtaan, piti päästä pitkälleen huilaamaan. Mitä useammin herään yöllä esikoisen levottomiin uniin ja heräilyihin, sitä rasittuneemmalta olo tuntuu fyysisesti päivällä.

Osaltaan ilmiötä selittää kropan lisääntynyt verimäärä ja se, että uuden ihmisen rakennus vie energiaa. Toisaalta tuntuu hurjalta. Voisikohan tällä olla jotain yhteyttä kropan rautatilanteeseen? Noh, ensi viikolla on ultra ja verikokeet. Siellä selvinnee tämä rauta-asia ainakin.

Masu on jo komia. Jospa joku ilta ehtisi napsaista kuvaa siitä.