Synnytys pyörii mielessä päivittäin, mutta hyvällä tavalla. Sulattelen uusia näkökulmia ja tutkailen niitä. Mietin millaiset seikat luultavasti olisivat hyväksi kun synnytän. Pitänee pikkuhiljaa alkaa tehdä jonkinlaisia rentoutumis- ja keskittymisharjoituksia. Tuntuu, että viime aikoina olen ollut turhankin jännittynyt ja kropan rentouttaminen on ollut vaikeaa.

Eilen olin urhea ja lähdin Ikeaan miehen, pojan ja kälyn kera. Koko matkan kärsin liitoskivuista. Kuvitelkaa oikein kamalan kipeä mustelma. Joka ikinen askel tuntui siltä häpyluulla, kuin joku painelisi sellaista oikein kipeää mustelmaa. Terävä vihlaisu. Välillä vähän miedompi, välillä pahempi. Kotimatkalla ihan pahinta oli yrittää avata pojan matkarattaiden pyörien jarruja, kun ne pitäisi jalalla nostaa ylöspäin auki ja voi helkkari, kun sattui liitoksiin se liike. Loppumatkasta alkoi myös hento liitosjomotus hiipiä selän puolelle. Huh. Täällä kun kotimatkakin tarkoitti ensin toista kilometriä kävelyä asemalle, sitten junamatka, jonka jälkeen metrolla, jonka jälkeen bussilla ja sitten lopuksi vielä vähän kävelyä. Kaiken lisäksi törmäsin menomatkalla oikein klassisesti lyhtypylvääseen, kun yritin katsella sivulle jonkun kaupan pihaan ja päätellä ankarasti, että mikä helvetti noissa ostoskärryissä on niin ihmeellistä, kun liikenne ja tuuli häiritsivät ja kuulin miehen ja kälyn sananvaihdosta vaan osan, joka ei sitten vieläkään käy järkeen. Pieni kuhmu ja mustelma ottaan. Otin tasaisesti vastaan törmäyksen koko kropalla ja mahan sivulla. Muualle ei sattunut.

Vauvalle ostimme yksinkertaisimman mahdollisen hoitopöydän. Jos olisi korkeampi sänky, olisin voinut kuvitella vaipanvaihdot siihenkin, mutta se on kamalan matala. Esikoisen vaipat olen vaihtanut lattialla, mutta sellainen pieni nyt on alkuunsa yks kakkatruutta ja vaippoja kuluu.

Synnytystä varten löysimme kolme (melkoisen rumaa) suihkuverhoa kosteussuojiksi vain punnalla kipale. Neljä pientä halpapyyhettä myös. Kyllä niille käyttöä löytyy synnytyksen jälkeen vaikka vauvan pepun pesuhommissa.