Tulimme miehen kanssa siihen tulokseen tuossa joku ilta, että esikoinen ei koskaan pitänyt mahassa sellaista rumbaa, mitä tämä kaveri. Aivan tajutonta menoa. Nyt mennään vasta viikolla 25+ ja välillä tuntuu, että mähän heilahdan iteki, ku meen sirkusepeli monottaa. Muutoin olo on ollut kohtalaisen ok. Vitamiineja ja magnesiumia en ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa, vaikka koivet uhkailevat  suonenvedoilla lähes päivittäin. No jos ny vihdoin.

Liitoskivut vaivaavat yhä. Kaikenlainen reippaampi liikkuminen kuten ulos lähteminen yleensäkin, niin johan vihloo. Ja jos on paljon jaloillaan päivän mittaan, niin jalat väsyvät ja turpoavat hieman. Muutoin tosiaan melko normaali olo. Maha vaan paisuu, enkä ole uskaltanut moneen viikkoon vaa'alle, kun syön ihan liikaa.

Iloisia vauvauutisiakin olemme viime aikoina kuulleet. Esikoisen kummeille syntyi viime viikolla pikkuinen tyttö. Olen ollut ihan haltioissani ja vaippatehdas on pyörinyt melko tehokkaasti. Hirmuisen virkistävää tehdä vaihteeksi jotain pikkuiselle tytölle ja toisaalta myötäelää hieman ennakkoon tuota syntymän aikaa ja pikkuisen vauvan kanssa eloa. Jotenkin vielä kaukainen ajatus, että meillekin sellainen piiiiiikkuruinen ihminen. Mutta onhan tässä vielä aikaakin.