Tuli sitten ihan unohdettua kokonaan, että tänään oli sovittu kätilön käynti. Melkein koko viikko oli melkoisen vierastäyteinen ja unohtui kummaltakin täysin tarkistaa, että milloinkas tosiaan se kätilö oli tulossa. Olin juuri laittanut esikoisen päiväunille (sillä menee nykyään vartista tuntiin päästä uneen) ja odottelin josko tuo saisi pikkuhiljaa pysyttyä makuultaan pinniksessä kun kuulin alakerrasta juuri ja juuri tekstiviestin äänen. Sitten oveen koputettiin. Ja pian koputettiin uudelleen. Ajattelin, että onpas sitkeä koputtelija siellä, kai se on pakko käydä katsomassa. Nappasin unipussissa pinniksen reunaa vasten yhä seisoskelleen pojan kainaloon ja menimme katsomaan. Kätilöhän se siellä. Ja minä viimeksi lauantaiaamuna käynyt suihkussa, päälläni yöpaita, fleecepöksyt ja fleecetakki, ne lähestulkoon karmeimmat vaatteet mitä kaapista ylipäänsä löytyy, juuri syödyn aterian tähteet yhä ympäri pöytää ja lattioita, tavarat muutenkin ihan hujan hajan. Hienoa.

Noh, esikoinen pois unipussista ja pöksyt sille jalkaan. Pieni pöydän raivaus ja pahoittelut kun unohdin ihan täysin. Eipä tuo tätiä tuntunut haittaavan. Kätilö katsoi verikokeiden tulokset ja selitti tärkeimmät. Hemoglobiini oli erinomainen samoin kuin verensokeriarvo. Muutoinkin kaikki oli oikein hyvin. Vihurirokkoa täällä selvitellään ahkerasti ja verikokeiden mukaan olen immuuni. Ilmeisesti sitten jonkun rokotuksen siihen saanut joskus. Verensokeriarvoa katseltuaan päätti hän soittaa sairaalalle, että koska se oli niin hyvä, niin tarvitseeko mua laittaa mihinkään sokerirasitukseen. Ei päässyt läpi, joten ilmoittelee myöhemmin.

Kohtu kasvanut normaalisti ja vauvan syke oli oikein hyvä. Verenpaine hyvä myös. Kerroin, että viime aikoina (siis ennen tätä vierailusumaa) olen jonkun verran prosessoinut synnytystä ja näytin tuon Ina Mayn synnytysoppaan hälle. Pyysi saada lainata, kun ei ollut aiemmin törmännyt. Miehellä on se paraikaa laiskasti kesken, joten en heti antanut ja sovittiinkin, että kunhan vauva on syntynyt, niin sitten.