Ekassa synnytyksessä olin onneksi tietoinen jo siitä, että suun alueen rentona pitäminen on hyödyksi kohdunsuun avautumiselle. Ja nyt yllättäen kävi ilmi, että käytinhän minä ääntäkin kipujen vastaanottamiseen. Siis edellinen synnytys meni lähes kokonaan oksitosiinitipassa ja epiduraalipuudutuksen pyytämisestä siihen, että spinaalipuudutus lopulta vaikutti, meni yli tunti. Ensin odotettiin anestesialääkäriä tunti ja sitten puudutuksen vaikuttamista vielä vartti, jonka jälkeen kipu alkoi hiljalleen lieventyä noin puoleen. Sinä aikana henkilökunnan vaivihkaa (onneksi niin, olisin varmaan seonnut jos ne olis aina ilmottanu) lisäämä oksitosiinimäärä voimistutti supistuksia melko lailla. Vaikka en kokenut oloani riittävän vapautuneeksi mihinkään epämääräisiin mölinöihin ja vapaaseen äänenkäyttöön, luovuttuani ilokaasusta aloin aina supistuksen tullessa hokea "sattuu, sattuu, sattuu..." Oma muistikuvani on se, että hoin sanaa nopeassa tahdissa, mutta äsken tulin kysyneeksi mieheltä, että miten minä sitä silloin hoin, niin hän demonstroi valitustani melkoisen hitaassa ja rauhallisessa tahdissa. No, ajantajuni ei todellakaan ollut siinä vaiheessa erityisen hyvä, eli luotan ennemmin siihen, miten hän asian muistaa. Sen sentään muistin oikein, että hoin sanaa normaalilla puheäänelläni, eli joskaan ei erityisen matalalta, niin ei missään nimessä korkealta ja terävästikään. Muistan myös sen, että sain tosi hienosti ja hyvin pidettyä suun lihakset ja leuan rentona, ehkä juuri sen hokemisen takia.

Ne pahimmatkin supistukset avautumisvaiheessa ennen puudutuksen vaikuttamista olivat kokonaisvaltaisuudestaan ja voimastaan huolimatta kuitenkin vielä siedettävissä ja kestettävissä. Sellainen kokemus minulle jäi ja se luo uskoa tulevaan koitokseen. Jospa se pahimmillaan olisi samanlaista, niin ei minulla ole varsinaista hätää. Elleivät voimat tyystin lopu. Viimeksi ne supistukset olivat hurjan uuvuttavia, vaikka makasin niin rentona kuin pystyin ja lepäsin minkä voin. Lisäpotkua näistä ajatuksista lenkkeilyyn saapi hän.

Tällä kertaa toivon, että mikään häveliäisyydentunne ei olisi estämässä tai rajoittamassa äänenkäyttöä avautumisvaiheessa. Täytyy tästäkin asiasta keskustella kätilön kanssa ja vielä ihan ääneen saada varmuus sille, että se on hänestä ok. Viimeksi vapauduin ponnistusvaiheessa ja ärähtelin ja murahtelin kuin eläin joka työnnöllä. Se tuntui ihan hirveän hyvältä ja voimauttavalta, vaikka hommaan siinä peevelin puoli-istuvassa menikin puoli tuntia.