Maitoa tulee taas (jo vajaan viikon verran). Tosin se on aivan erilaista maitoa kuin viimeksi. Kun rinnoista tuli vielä ihan niitä viimeisiäkin maitotippoja esikoisen imetyksen loppupuolella, niin ne olivat paksua valkoista tujun näköistä nestettä. Nyt tulee enemmänkin "maitoa". Se on sellaista kutakuinkin läpinäkyvää litkua, jossa saattaa pieni häivähdys olla valkoista seassa. Esikoinen ei ole pitkään aikaan pyytänyt maitoa. Hiukan kyselin josko hän haluaisi kokeilla nyt kun taas jonkinlaista maitoa hiukkasen tulisi ja kokeilihan tuo, kahdesti ja sitten unohti taas koko homman. Ei tunnu olevan kovin kiinnostavaa enää ku ei sieltä saa kunnon maitoakaan. Katsotaan mitä tuo tuumaa sitten kun pikkuveli siirtyy mahanahan tälle puolelle aterioimaan. Saattaa hyvinkin haluta osingoille. Ja sittenhän se maito synnytyksen jälkeen onkin taas ehtaa tavaraa.

Tämä mörrimöykkynen on kyllä joku sirkusakrobaatti tai jotakin. Vetää mahassa sellaisia harjoituksia, että oksat pois. Mies illalla sängyssä tunnusteli mahan päältä menoa ja kysyi, että saatko sää nukuttuakaan ko se riehuu tolleen. Onneksi tuo ainakin vielä pitää harjoituksensa sellaisissa kohtuullisissa pätkissä ja huilaa välillä. En ole vielä kertaakaan valvonut potkinnan takia tai joutunut siksi heräämään. En muista esikoisen olleen missään vaiheessa näin kovin aktiivinen. Illalla kävi mielessä sekin, että jos tää tapaus on noin kova liikkumaan, ni mimmonen ääni siitä sitten lähtee. Hui!

Mummuni kuoli viime perjantaina ja helmikuun alussa aiomme vielä koko perheen kera reissata Suomeen hautajaisiin. Raskausviikkoja on silloin 27, emmekä vielä tarvitse lääkärintodistusta lentoja varten. Onneksi. Harmi vain, että alan kasvaa ulos toppatakistani. Se alkaa olla jo ikävän nafti. Pian vetoketju alkaa paukkua. Ja helmikuun alussa on melkoinen todennäköisyys että Suomessa paukkuu pakkanen. Minulla pitäisi olla vaatehuoneen kätköissä vanha untuvatakki, musta, joka muistaakseni oli aavistuksen tilavampi kuin tämä ykköstakkini. Toivottavasti se mahtuu. Sovittelin esikoiselle juhlapukuaan, joka alunperin ostettiin viime kesäksi häihimme ja se onneksi mahtuu yhä. On sitten poikakin asianmukaisesti puettuna. Saas nähdä mitä lennoista tulee. Taitaa poika saada olla isänsä sylissä lentojen ajan, kun minun sylitilani alkaa pienetä.

Minulla on ollut elohiiri oikean silmän alla ainakin kolme viikkoa enkä silti ole alkanut muistaa ottaa magnesiumia. Aika heikko esitys.