Kyllä se vaan on ihan samanlaista menoa tälläkin kertaa. Meinaan samoilta viikoilta asti kuin edellisessäkin raskaudessa vauvan pää painaa kohdunsuuta ja liikkeellä ollessa sitten supistellaan. Tahtikin on aika lailla sama n. 2min välein.

Maha alkaa luoda jo sen verran rajoitteita elämään, että olen huomannut haaveilevani ajasta, jolloin saisin olla omassa kropassani ihan yksin ja normaalitilassa. Ei tarvitsisi miettiä olemista jatkuvasti raskauden kannalta. Toisaalta ei sen niin kiire ole. Eihän tässä ole kuin max vähän reilu 3kk enää tätä mahakkuutta ja sitten se on pitkäksi aikaa ohi. Ties vaikka loppuiäksi.

Nukkuminen alkaa olla hankalaa. Joka kyljen käännöllä herään ja havahdun vähän liiankin kanssa ja tänäänkin aamulla tuntui, että kaikki kropan lihakset ovat arkoina. Yöllä onnistuin jollain virheliikkeellä (luultavasti vatsalihaksen nopealla jännityksellä supistuken aikana) saamaan aikaan melkoisen äkäisen revähtymätunteen vatsaan. Mikään ei tainnut mennä rikki, mutta ei tuntunut kivalta. Vessassa täytyy taas käydä öisin ja arka supistusherkkä maha on tosi hankala raahata sängyn jalkopäädyn kautta pois. Nukun siis miehen ja pinnasängyn välissä. Täytyy varmaan pian laittaa nukkumajärjestelyjä uusiksi niin, että mies saa muuttaa pinniksen viereen. Esikoinen kun kuitenkin on nyt pitkään nukkunut tosi hyvin yönsä ja vaatii vain harvoin silittelyä.

Napa on ihan hassu. Luulen, että tällä kertaa se saattaa kääntyä ulkonevaksi. Tai sitten se vaan venyy ja venyy.