Vauva on yllättävän iso jo. Tai siis jatkuvastihan se on yllättävän iso ollut, kun aika kuluu huisin vinhaan. Viimeiset 12vkoa laskettuun aikaan tikittävät jo. Vauvapoikanen puskee jaloillaan useita senttejä korkeita muljuvia möykkyjä mahaani. Välillä tekee jotain nyrkkeilysarjoja, kun maha hytkyy pienimuotoisesti reippaaseen tahtiin.

Napa käyttäytyy tällä kertaa toisin kuin viimeksi. Onhan sillä jo yksi venytys takana. Kun jännitän vatsalihaksiani, saan navan kohoamaan kuopastaan. Esikoista se häiritsee. Poika tulee sormella tökkimään napaa takaisin kuopalle. Joku aamu esikoinenkin taisi nähdä vauvan potkusarjat, mutta en kyllä tiedä missä määrin tuo vielä tajuaa niitä.

Miehen sisko perheineen on luvannut hoitaa esikoista synnytyksen ajan ja luultavasti lapsi heille meneekin. Ainoana poikkeuksena voisin kuvitella olevan öisen synnytyksen, jolloin lasta ei viitsisi herätellä. En viimeksikään ollut erityisen äänekäs synnyttäjä, joten pidän ihan mahdollisena, että lapsi saattaisi jopa uinua heräämättä. Hiljainen ja rauhallinen ympäristö luultavasti on minunkin mieleeni silloin. Näillä näkymin saattaa olla, että esikoinen pääsee synnytyksen takia ekaa kertaa yökylään, jos synnytys sattuu sellaiseen vuorokaudenaikaan tai venyy. Alkaa olla niin iso poika, että luultavasti pärjää sen, vaikka yhä vielä hälle on hirmu tärkeää öisin, että äiti on kosketusetäisyydellä jos sattuu heräämään. Ainakin hoitopaikka olisi mieluinen. 9kk vanhempi serkkutyttö kaverina on jo nyt herättänyt suurta ihastusta. Perheen äiti kun on kotiäitinä myös, niin ei aikatauluja varmaan niin kovasti tarvitse sompailla.

Liitoskivut muuten vaimenivat Suomen reissun tienoilla. Yhä niitä on, mutta ei niin paljon eikä niin terävinä. En valita asiasta kyllä pätkääkään. Närästys taas nostaa päätään, mutta ei vielä niin, että pitäisi lääkitä. Suonenvedot ja levottomat jalat uhkaavat hyökyä kovasti. Nyt tarkkana, että muistaa ottaa magnesiumia. Valmisteilla ovat myös maailman ylellisimmät säärystimet. Viime yö oli pitkästä aikaa kylmä. Taisi olla pakkasen puolella hieman. Täällä kun eivät tunne sanaa eriste, niin sen huomasi luissa ja ytimissä sisälläkin. Onneksi on loppukevään vauva tuloillaan. Minusta oli esikoisen kanssa helpotus, kun pikkuvauvakuukaudet pystyi elämään valoisin öin ja lempein, lämpimin ilmoin. Ainoastaan liinailu jäi turhan vähälle, kun en vaan kestänyt sitä hellesään hikeä, joka olisi seurannut vauvan käärimisestä ihoani vasten. Ei tarttis ihan niin lämmin kesä olla, please.