Viime yön nukuin kummallisesti. Väsytti jo aikaisin illalla, joten olin puoli kymmeneltä pedissä. Vähän oli sellainen hassu olo, että väsyttää, mut ei nukuta ihan niin ku yleensä. Koko yö meni jossain hassussa horroksessa sitten. Heräilin joka kyljen käännöllä liitoskipujen takia. Kuuntelin välillä kun mies röhähti ja poika tuhisi. Ikkunaan satoi aika lujaa jossain vaiheessa. Ja vessareissuun piti yhdistää käynti keittiössä kun suu oli ihan kuiva. Paljon erilaisia unia. Mikä siis kertoo sen, että aika taajaan on heräilty kun muistaa nähneensä tosi monta eri unta. Herätys kahdeksan jälkeen, joten noin kymmenen tunnin horrostelusta huolimatta tämä päivä on ollut ihan eihuvitamikkää-arkkityyppi.

Meiän piti lähteä kälyn kanssa kaupungille, mutta se peruuntui kälyn huonovointisuuden takia ja nyt jälkeenpäin ajatellen en oikein ymmärrä miten mäkään olisin jaksanut. Mahaakin turvottaa. Aika pitkään on tullut oltua ilman arominvahvennekyllästeisiä ruokia, joten nyt kun mies pitkästä aikaa teki sipulikeittolihapullia, niin kaasunmuodostus on sen mukaista. HUHHUH! Ei muuten mutku ei tähän mahaan oikeen enää mahtus hirvee turvotus.

Koko päivän oon kitissy itekseni tai miehelle et ku mua ei huvita mikään. Ja sit ku ei huvita mikään, ni sit ei kans oo mitään tekemistä. Ku ei huvita. Mut ihan tyhjänpanttinakaa ei huvittais. Ni sit täytyy jotai tehdä. Oon sit hiukan pyykkäilly ja siivosin tiskipöydän ja ompelin nenäliinoja ja rättejä ja vielä yhden vaipanki ja vähän matkaa pidensin villasukanvartta. Tavattoman tylsää. Mies ku hoiti tänään esikoisen joten mulla vasta oliki vapaa-aikaa. Ne lähti vielä serkkulikan kanssa leikkimään nyt illaksi ja käyvät kotimatkalla kaupassa. Ja päikkäritki ne nukku yhdessä. Telkkarista ei tuu mitään vaikka täällä näkyy sata kanavaa. Koko ajan väsyttää.

Mahalla alkaa olla sen verran kokoa, että painopiste muuttuu. Huomaamattani kävelen yhä enemmän takakenossa. Raskauden suhteen on semmonen fiilis, että jos tätä vauvaa tehtiinki enemmänki raskauskuumeisena ku vauvakuumeisena ni voi olla, että tää kierros sammuttaa raskauskuumeenki aika pitkäks aikaa. Vaikkei ees oo ollu mitenkää tolkuttoman rankkaa. Mut kyl täst vaan oma vaivas on ja ei tää toisel kertaa oo enää millää nii jänskää ku ekal kertaa ku kaikki oli uutta. Ja se ekaki tos pyörii jalois viä, ni on tää erilaist odottaa. Välil huomaa miettivänsä et sit ku tää maha on poissa ni sit mä käyn lenkeillä ja liikun ja kasvatan kuntoo ja laihdutan. Ja sit muistaa et jos esikoisen ekat kuukaudet oli hankala tehdä mitään muuta ku hoitaa vauva ja kotiaki ni mitä helkkarii mää kuvittelen et kahen pienen kans sit pystyis. Ja ku kuitenki aattelen sen silleen että ne ekat kuukaudet on vielä tosi tärkeitä olla läsnä vauvalle. Imetyksen takia ny tietty ja sit kaiken muunki, perusturvallisuuden rakentumisen jne. Ni täytyy sit vaa viä lykätä. Mut sit ku toi piänempi alkaa lähestyy vuoden ikää ni sit on jo ihan erilainen vapaus olla ja mennä. Joskus mää viä laitan tän kropan kuntoon ja rupeen taas vähä miättii pukeutumistani muutenki ku käytännöllisyys/mukavuusnäkökulmasta ja käyn oikee kampaajalla. Ny saa hiukset kasvaa, ku kert ne kasvaa. No, nää vuodet ku on pienten lasten äiti ni sit pitää kans ol pienten lasten äiti. Lapset kasvaa ja itsenäistyy kuiteski koko ajan, ni kyl viä täs elämäs kerkii vaikka ny oliski jokusen vuoden ihan vaan kotona. Kyl mää vähä haaveilen siitä ajasta ku noi alkaa olee kouluiäs ja sit pakataan reput ja lähetää mettää vaeltamaa. Nukutaa autiotuvas ja palellaan aamulla. Hengitetää aamun kosteutta ja valitetaa kuin on sukat märät ja kauheesti hyttysii. Kattellaa kuin on komioit hämähäkiseittei ja kauheesti kivii mettä täyn.Ja makkara maistuu nuotiolla paremmalta ko mikää missää. Ja mato-ongel mää noi viän. Isänsä saa tulla kyl mukaan jos se haluu. Istutaa kivel ja tuijotetaa kuin kirkkaas vedes kalat ui.

Mul on aika-ajoin enempi ja vähempi koti-ikävä Suomeen. En mää oikee tykkää ol ulkomail. Tätä sietää, mut olisin mää mieluummi siä koton mettäs.