Kylkiluut saivat eilen ensimmäistä kertaa osumaa potkumuljahtelusta ja napa on löysempi kuin koskaan ennen. Sen saa siis käännettyä ympäri melkein kokonaan. Nyt se välillä on jo enemmän ulkoneva kuin mitään muuta. Se on jännä, kun edellisessä raskaudessa se ei edes lopussa ollut tällainen. Muutenkin huomaa, että mahanahka on aiemminkin käynyt tän läpi. Edellisellä kerralla olin tässä vaiheessa jo jonkin aikaa kytännyt raskausarpien ilmestymistä. Nyt ei tunnu siltä, että olisi vielä edes lähellä se tilanne. Vaa'allakin uskalsin käydä. Painoa on viime raskauteen verrattuna näillä samoilla viikoilla vain 3kg enemmän. Ihan hyvin kun lähtöpainoissa oli eroa 8-9kg. Ehkä tällä kertaa tulee painoa vain sellainen normaalimäärä. Vielä kun sitten imetysaikana ymmärtäisi käyttää imetystä hyödykseen ja jättäisi turhat herkut pois, niin paino luultavasti laskisi mulle sopiviin lukuihin melkein ittelläs. Tai mistäs sitä tietää.

Mä ihmettelen yhä sitä viikko sitten tapahtunutta käännettä voinnissani. Nyt on ollut kevyt ja hyvä olla tässä kropassa. Ei lainkaan sellainen tukkoinen tukala olo. Liekö kohtu sitten painanut jotain verisuonia silloin tai saatoin olla kuivunutkin hieman. Jäänee lopullinen syy pimentoon.

Verikokeille en ole päässyt. Esikoinen on nyt viikon ollut kipeänä ja yhä vaan lämpö koholla. Tänään ei mitattu, mutta sen verran lapsi hohkasi ja oli vaisu, että varmasti lähenteli 38 astetta. Ulos ei pienen kanssa uskalleta mennä, ettei tauti pahene. Nyt jo on niin surkean näköinen poikanen. Tänäänkin pitkän aikaa vain istui äitin kainalossa ja tuijotti lasittunein katsein telkkaria. Normaalisti tuo ei vain koskaan ole paikallaan tekemättä mitään. Mutta verikokeista sen verran, että oma olo ainakaan ei vihjaisi siihen, että rautavarastot olisivat erityisen vähissä tai muutakaan pielessä, joten en ole hätää pitänyt niillä testeillä. Jos viimeistään ensi viikolla pääsisi käymään porukalla.

Välillä tuntui jo siltä, että vauva olisi rauhoittunut ja liikkuisi nyt aika lailla samaa tahtia mahassa, mitä esikoinenkin aikoinaan, mutta nyt illalla siellä on puskettu taas siihen malliin, etten enää ole ihan varma. Väliäkö sillä edes loppujen lopuksi.