Kirjoitin vahingossa otsikon mukaisesti käyttäjätunnus-kohtaan kirjautuessani blogin hallintasivulle. Eikä se kyllä mennyt mitenkään pieleen, nimittäin just aiheesta piti pari sanaa laittaa.

Viikolla mies oli pari päivää poissa kotoa työmatkalla ja minä sain hoitaa esikoista vuorokauden ympäri. Tai oikeastaan kahden, kun mies palasi niin myöhään illalla, että esikoinen oli jo nukkumassa ja lapsenhoitovuoroni siis jatkui katkotta seuraavaan päivään. Univelkaa ehti kertyä sinä aikana jonkin verran, kun iltaisin en älynnyt mennä ajoissa nukkumaan ja aamuisin esikoinen on päättänyt nyt, että sit ku herätään, ni sitte HERÄTÄÄN! Ja tämä viesti irtoaa hänestä räääkymällä milloin mitäkin vialla olevaa asiaa. Korvatulpista olen haaveillut. Kun saahan tuo huutaa jos huudatuttaa, mutta mun hermoille tekis terää jos ei sitä riipivintä särmää rääynnästä tarvis kuunnella.

Perjantaina yritettiin josko jaksettaisiin lähteä vihdoinkin sinne verikokeille, kun esikoinen on virallisesti terveiden kirjoissa, mutta ei. En millään jaksanu. Eilen käytiin äitiystarvikekaupassa, jonka valikoima oli masentava. Valikoimaa oli paljon, mutta ei yhtään, siis yhtään pitkähihaista kietaisubodya. Siis ei yhtään! Typerä maa. Pitkähihaisia bodyjakin löydettiin neljää erilaista ja kaikki rumia. Jostain syystä nämä täällä kuvittelee, että kukaan ei tartte bodyja muuta ko lyhythihaisina. No minä en ainakaan aio ostaa yksiäkään. Esikoiselle ostettiin isompia yöpukuja, jotka nekin oli sitten lopulta rumia. Parit imetysliivit ostin. Sellaiset topatut, joilla on tosi hankala imettää, mutta eipähän mene hermo siihen, että liivinsuojat paistavat kesäpaidoista läpi viidentoista kilometrin päähän eikä siis käytännössä voi koko kesänä lähteä ulos. Mä en siis kerta kaikkiaan tajua miten muut äidit on ratkaisseet tuon liivinsuojaongelman. Villapaita päällä vuoden ympäri vai ilman ja paita maidossa vai esitellään kaikelle maailmalle missä menee liivinsuojien rajat?

Aamulla tänään heräsin taas esikoisen mieltäylentävään kovaääniseen raivokkaaseen rääyntään (jos on nälkä ja haluaa vadelmajugurttia, niin niitä saa kyllä, vaikka pyytäisikin nätisti eli rääkymättä). Mies nousi esikoisen kanssa, mutta rääyntä-ääni oli ehtinyt kiristää hermojani jo sen verran, että kakat siinä mitään nukuta, vaikka kuinka väsyttäisi. Vauvakin heräsi ja aloitti aamujumpan ja se on toinen unet ehkäisevä tekijä. Totesin siinä riemukseni, että liitoskivut ovat ilmeisesti eilisen innoittamana löytäneet aivan uuden asteen. Vihloo ihan hirveesti. Siis niin, että ihan oikeasti pelottaa ottaa askeleita ja kaikki liikkeet pistävät miettimään, että mitenköhän onnistuu. Nyt olen tunnin sohvalla istunut perusasennossa ja odottelen koska tulee sellainen vessahätä, että on pakko kiivetä yläkertaan. Hieman kadehdin esikoista vaippoineen. Onneks on sunnuntai ja mies kotona hoitamassa esikoista. Muuten olis tullu jo poru. Luultavasti useempaan kertaan. Eilen vielä hiukan suunnittelin jos tänään karkaisin yksinäni hakemaan hooetämmästä parit kietaisubodyt vauvalle. Hah. Jos mää pääsen vessaan ni siitä ansaitsisin kyllä jo aplodit. Typerä maa, kun laittavat asuntoon yhden vessan ja senkin yläkertaan. No miehen siskon perheen asunnossa onkin sitten kaksi vessaa vierekkäin alakerrassa. En nyt tiedä onko se yhtään sen nerokkaampi älynväläys.