Esikoisen sairastelu on jonkin verran vienyt voimavaroja nyt toista viikkoa. Tuo ilmeisesti vaihtoi flunssasta mahatautiin aika saumatta ja on nyt ollut viikon ja neljä päivää sairaana. Mahatauti vei ruokahalun ja ravinnon puute vei voimat. Nyt poikanen joko vaan nukkuisi tai jos ei saa nukuttua, niin raivoaa. Tai jos ei nuku tai raivoa, niin istuu hiljaa hievahtamatta sylissäni pää rintaani vasten tuijottaen tyhjyyteen. Kuumetta on vaihtelevasti päivittäin. Pikku raukka. Väistämättäkin miettii, että kuinka paljon helpommalla oltaisiin taudin suhteen päästy jos poikanen yhä kävisi rinnalla. Meillä aikuisilla kun ei aivan lieviä oireita lukuunottamatta tauteja ole nyt ollut, eli vasta-ainetoimintamme pelaa. Olisi tuo lapsi varmasti hyötynyt jos olisi voinut vasta-aineita äidinmaidosta tankata. Kaikki sairastelunsa ennen kuin lopetti maitoilun ovat olleet melkoisen lieviä.

Olen sentään hiukkasen valmistautunut elämään kahden pienen kanssa. Koen, että useammat rattaat/vaunut olisivat meille tosi hankala juttu. Ensinnäkin tilanpuutteen takia. Nyt joutuu joka kerta aika lailla sompailemaan kun käly tyttärensä ja rattaiden kanssa tulee kylään ja eteinen on hirmuisen pieni. Ulos täällä ei uskalla mitään jättää. Toiseksi vaikka jotkut tosi kompaktit kaksostenrattaat löytyisikin niin ne kuitenkin ovat melko isot ja julkisilla kulkeminen olisi lähinnä *ittumaista. Lähibussin käytävät ovat niin kapeat, että nuo matkarattaat mahtuvat penkkien välistä juuri ja juuri. Busseissa yleensä on kaksi melko ahdasta paikkaa rattaille ja isommat rattaat vaativat isomman tilan. "Vapaan" bussin odotteluun saattaisi mennä ihan kohtuuttomasti aikaa, kun nytkään ei aina mahduta yksien pienien kanssa.

Eli suunnittelen käyttäväni kantoliinaa niin paljon kuin mahdollista vauvan kanssa. Esikoisen vauva-ajasta viisastuneena laitoimme eilen tilaukseen kantotakin, joka helpottaa kulkemista vauva liinassa sisään ja ulos ilman, että lapsi pitää joka kerta ottaa liinasta pois ja riisua/pukea. Helpottanee liinailua kummasti. Kylmempiä säitä varten tilasimme talvikantosuojan, jolla peitetään oikeastaan vain liinassa oleva lapsi ja kantaja voi vetää vaikka normaalin talvitakin niskaansa. Vielä on ratkaisematta, että miten mulla polla kestää liinailua jos tulee oikein kuuma kesä. Ihan mysteeri. Mulla on huono kuuman kelin sietokyky enkä tykkää auringonpaisteessakaan olla yhtään. Ja sitten taas olisi hyväksi että liinailtua tulisi mahdollisimman paljon sekä oman kunnon, että lapsen tottumisen takia.

Sappisaippuavarastotäydennystä tilasin myös ja esikoiselle Baby Banz-aurinkolasit. Tänään sain idean, että pitäisi neuloa vauvalle vielä liinailukaulaliina nyt kun vielä on kädet vapaana siihen hommaan. Vaiko samantien kantokauluri molemmille. Mietinnässä on vielä sekin, että pitäisikö pikkuiselle hankkia oma kylpypalju ja millainen sitten. Ja missä me tuo sitten kylvetetään, kun kämppä on ahdas ja suurimmaksi osaksi kokolattiamattoinen. Kylppärissä en käsitä miten sen sais ergonomisesti tehtyä ja alakerran hanasta en oo varma antaako se riittävästi lämmintä vettä. Kylpyammeeseen joku teline, jonka päälle amme? Hankalaa.

Napa on enimmäkseen ulkoneva nykyään. Eilen illalla tunnustelin vatsanpeitteitäni navan "läpi" ja siellä tuntui hassu pyöreä aukko. Luultavasti aikanaan siinä kohtaa mennyt jatkokuljetus napanuorasta eteenpäin. Mut vähänkö hämmästyin kun sen kaivelun jälkeen napa jäi kuopalle. Siis että rikoinko mää sen ny! No muutamassa minuutissa se pullotti taas ulospäin, että ei tuota ulkonevuutta niin vain korjata. Jännä nähdä millainen napa tällä kertaa on synnytyksen jälkeen.