Kätilö poikkesi eilen illalla jonkun asiakkaansa synnytyksestä tullessaan tuomaan meille tens-laitteen ja siinä ovensuusta mainitsi myös, että on ihan varma, että mää synnytän sinä iltana/yönä. Täysikuu, meinaan. No enpä synnyttäny. Tänään käytiin kälyn kera hammaslääkärillä (täällä muuten raskaana jos on, niin on ihan ilmanen hammashuolto vielä vuoden synnytyksen jälkeenki, jee) ja oli aika rankka reissu. Kävelyä, bussiin, bussin vaihto, metroon, metron vaihto, toinen vaihto, perillä ja takaisin sama kaava paitsi että bussia ei tarvinnu vaihtaa. Melkein joka kulkuvälineessä pääsin mahoineni istumaan. Hyvä niin. Kotiuduttua tuli huilatessa pari just ja just kipeetä supistusta, mutta sitte ne hiipu taas huomaamattomammiks. Kätilö poikkesi iltapäivästä ja teki vyöhyketerapiaa koiville. Mainitsi sitten että isovarpaiden perusteella alkas olla valmista synnytykseen, että käviskös tänään. Sanoin, että mää oon kyl valmis, mutta ku olis vauvaki kans, jolta pitäs saada suostumus. Vauva on ny pari päivää pyöritelly päätään ja saanut melkoisen ikäviä vihlontoja kohdunsuulle. Ja kääntynyt neljäsosakierroksen, eli on nyt selkä kohdun takaosaan päin. Juttelen josko kääntyis vaa taas takasi selkä mun mahaa päin. Olis helpompi sitten tulla pihalle.