Eilisen päivän olin ihan rätti aikaisen herätyksen ja hammaslääkärireissun takia. Kätilö määräsi tunnin unille vyöhyketerapian jälkeen, mutta silloin nyt ei tietenkään nukuta ku joku käskee. Yötä riitti 8-9h, mutta kyl mää silti vaan heräsin ihan kauheen väsyneenä ja kärttysenä. Ei sit mikää ollu hyvin ja hermo meinas mennä kaikkeen heti. Kiva juttu esikoiselle, joka äitin kanssa kotona oli. Iso iso väsy, päänsärkyä läpi päivän ja väsytystä. Eikä tietoakaan supistuksista, jotka tuntus jossain. Tietenkään. Illalla kun mies oli jo tullut kotiin ja suunnitteli esikoisen kera kauppareissua, mä vähän sisuunnuin. Mulla kun ei ole ollut vielä todennäköisesti tarpeeksi jälkivuotositeitä, enkä kertsejäkään ole iljenny ostaa varoiksi, niin jos se vauva ny viivytteleeki sitä varten, että ei oo äiskä vielä valmiina. Ompelin sitten 6 oikein isoa ja muhkeaa jälkivuotosidettä, että nyt sopis syntyä. Päivällä makoilin yläkropallani etukenossa meiän säkkituolijalkapalliin, että josko se poikanen siel kääntäis kylkeensä. Ja nyt illalla on maha niin pinkeenä että. Ei hajuakaan mitenpäin se siellä ny möllöttää. Hassua kyllä, mahanahan kireys tuntuu selkeimmin selän puolella iholla. Aamulla oli taas oikein sellainen menkat alkamassa-olo. Ja pää toimii pätkittäin, mikä varmaan käy tästäkin kirjoituksesta jotenkuten ilmi. On toi ompelu kyllä tosi hyvää terapiaa. Harmi, että tämä maha alkaa olla jo niin iso, että käy ihan työstä jo tuo ompelu.