Viime raskaudessa en kertaakaan tunnistanut turvotusta. Iskä oli joskus taannoin omista koivistaan esitellyt, että saa kätsysti testattua, kun painaa ensin peukalolla voimakkaasti hetken ja sit ku irrottaa, ni siihen jää kuoppa. Silloin tällöin kokeilin, mutta jos en olis itte nähny ni olsin väittäny urbaanilegendaks. Eilen illalla mä sitten pääsin sitä ihmettä todistamaan omissa koivissakin, kun suihkunkaan jälkeen ei sukkien rajat ollu hävinny. Ja sormella painaessa jäi kuoppa.

Tähtiäki näkyy ny päivittäin. Kätilö tulee syynäämään vasta lauantaina, mutta mikäs tässä. Paksusti voidaan, huonosti nukutaan jne. Ulos tekis mieli ku on niin nättiä, mutta kroppa alkaa kiukuttelemaan kävelystä ja ku ei oo omaa autoa, ni eipä tässä paljoa mihinkään lähdetä. Tiiliviidakkoakin on melko pitkän matkaa joka suuntaan, että mihin sitte ees menis. Päivittäin on jonkun verran harjoitussupistuksia ja kun mahalla on kokoa niin ne on jo aika tuntuvia silleen itsessään, vaikkeivät kipeitä.

Käsityömania oli päällänsä viime viikolla ku tajusin, että vauva voi tulla pian koska vaan. Nyt on vaippavarastoa kasvatettu ja uus kantoliina ommeltu ja valtava kasa liivinsuojia ja pari liinaa vois vielä tehä, jos osais. Vielä pitäs harsoja ommella ja jokunen megaiso jälkivuotoside ja vaippoja vaan lisää, kert matskua riittää.