Eilen olin ihmeissäni, kun vähän aikaa liikkumistani olisi voinut kuvailla suorastaan vetreäksi. Että mites mää ny noin kivuttomasti tästä sohvalta ponkasin ylös. Iltapäivällä poikkesi "varakätilö". Täällä nää yksityiset kätilöt tekee yhteistyötä silleen, että synnytyksiin tulee aina myös kolleega hätävaraksi. Varsinainen kätilö hoitaa synnytyksen ja toinen kätilö on sitten ihan kaiken varalta läsnä ja saattaa lisäkäsinä autella jos tarvitsee. Eli eilen vihdoin näimme ekaa kertaa tämän varakätilön, joka oli ihan mukava nainen hänkin. Tosin en omaan kätilöön vaihtaisi. Kuitenkaan. Tää teki taas normaalitarkastuksen, verenpaineet ja sydänäänet ja totes, että vauva on taas hyvässä tarjonnassa. Luultavammin se aamupäivän helppo olo johtui siitä, että poikanen oli kääntynyt taas raivotarjontaan. Nytkin kovasti puskee takapuolta taas tuosta navan vierestä.

Vyöhyketerapiaa teki tääki täti ja tunnisteli koivista, että suun alueella on jotain häikkää, että varmaankin se hammas. Hartiajännitystä löysi, eikä ihme sekään. Alaselkää meinasi, että sielläkin tuntuu löysyyttä ja todellakin nyt on noin viikon verran tuntunut lantion liitosten löystyminen selänkin puolella. Polvissakin väitti olevan jotain vikaa, mutta sitä mää en tunnusta. En oo ainakaa itte mitään polvivaivoja huomannu.

Mä kuvittelin, että tällä kertaa jaksaisin olla paljon maltillisempi tän synnytyksen odottelun suhteen. Että ainakin toukokuun alkuun malttaisi oikein hyvin. Ja varmaan olis malttanutkin, mutta kun tuo kroppa rupes reilu pari viikkoa sitten antamaan hienovaraista vihjettä, että ruvetaas valmistautumaan siihen synnytykseen. Ni siitä eteenpäin onkin tuntunu siltä, että sehän voi ny syntyä koska vaan. Siihen asti toukokuu ja synnytys tuntui joltain tosi kaukaiselta jutulta. Nyt on päässy vähän sellaseen mielentilaan, että kaipa se tässä jossain vaiheessa syntyy, mutta ihan mahdotonta sanoa, että koska. Nyt on sentään jo se toukokuu. Se on kivaa. Tulee sit ku o valmis.