Heräsin klo 7 kuuntelemaan vauvan ähinää. Ilmavaivoja. Lopulta kunnon rusauttelua. Puoli kahdeksalta vaipanvaihto vauvalle, vauva petiin takaisin tyytyväisenä ja itte vessaan. Esikoinen heräsi kahdeksalta. Esikoiselle puhdas vaippa ja koko kööri alakertaan. Pesukone päälle, vauva pesukoneen kylkeen koriin kuuntelemaan huminaa ja nukkumaan, esikoiselle ja itselle leipää. Esikoinen kieltäytyy sitkeästi potalle menosta ja vääntää tortut vaippaan. Iso lemu, mutta jos pojalta kysyy, niin vaipassahan EI ole kakkaa. Lopulta jätän vauvan nukkumaan koriinsa alakertaan pesukoneen viereen ja käyn yläkerrassa esikoisen kanssa pesemässä pepun ja vaihtamassa puhtaan vaipan. Alakerrassa siirrymme olohuoneeseen. Telkkarista lastenohjelmat ja vauvalle maitoa. Vaihdan vauvalle vaipan olohuoneen lattialla. Kätilö soittaa, on unohtanut päivämäärän, jolloin otti vauvan kantapäästä verinäytteen. Käyn keittiössä etsimässä kansiosta sen tiedon, jonka aikana esikoinen tekee parhaansa laittaakseen telkkarin asetukset uusiksi kaukosäätimellä. Palaan olohuoneeseen imettämään vauvaa ja pian mies soittaa. Pesukoneen korjaaja poikkeaa tänään katsomassa sitä jumiutunutta huuhteluainelokeroa. Selvä. Yhdentoista aikaan käymme tyhjentämässä pesukoneen ja laittamassa kuivurin päälle. Esikoinen piirtää, mä vaihdan vauvalle vaipan ja se simahtaa sen jälkeen taas koppaansa ja mä keitän hitusen currylla maustettua vihannesriisiä ruuaksi. Vauva herää just sopivasti huutamaan nälkäänsä niin, että oikein äkkiä viimeistelen ruuan, jaan lautasille ja kannan pöytään ennen kun voin ottaa vauvan syömään. Ehdin syödä itse vauva tissillä kun ulkoa kuuluu poikkeuksellisen läheltä poliisin sireenien ääni. En viitsi välittää siitä. Esikoinen melkein ehtii syödä loppuun kun ovelle koputetaan. Lasken vauvan koppaan, nostan esikoisen alas tuolistaan, otan vauvan takaisin syliin ja käymme päästämässä pesukoneenkorjaajan sisään. Esikoinen ujostelee korjaajaa kyljessäni ja vauva ottaa maitohuikkaa. Pesuainelokero saadaan taas toimimaan ja korjaaja lähtiessään sanoo, että tuossa ulkona poliisit jaakasivat aiemmin jotain miestä, joka kantoi tavaraa sylissään. Murtovaras varmaan. Kurkkaan ikkunasta ja meidän naapuritalon edessä seisoskelee ainakin kuusi poliisia.
Käymme koko porukalla vessassa, kun minulla on hätä. Vauva on rauhallisena käytävällä esikoisen vanhassa äitiyspakkauslaatikossa ja esikoinen istuu vessassa pallilla lukemassa kirjaa. Takaisin alakertaan, jossa esikoinen syö vielä lisää riisiä. Vaihdan vauvalle vaipan. Esikoisen syötyä alan siivota riisinjyviä lattialta ja meinaa mennä hermo. Haen lopulta imurin, vaikka inhoan imurointia, mutta ku riisiä on ihan liikaa ja sillä aikaa esikoinen jo tekee parhaansa laittaakseen tietokoneenkin asetukset uusiksi. Karjun liian kovaa ja sitten halitaan ja ollaan pahoillaan pojan kanssa molemmat ku äiti huusi. Imuroin ja häädän esikoista sammuttamasta imuria kesken kaiken. Lopulta keittiö on riittävän siisti (sukkiin ei väistämättä jää riisinjyviä) ja vien lapset yläkertaan. Vauva jää sängylle makaamaan rauhassa sen aikaa kun vaihdan vastustelevalle esikoiselle vaipan ja nostan pinnikseen. Ei nukkumaan, poika toistelee. Laskeutuu kuitenkin hetken juttelun jälkeen pitkälleen kun makaan sängyllä ja pidän kättä pinnojen välistä pojan silitettävänä. Vauva vääntää kunnon rutinat peräpäästään toisella puolen sänkyä ja hetken päästä alkaa valittaa, joten otan sen viereeni rinnalle rauhoittumaan. Kun esikoinen malttaa lopulta sulkea suunsa, nukahtaa tuo minuutissa. Hälytin pojan jalkopäähän ja vauva kainaloon mukaan alakertaan. Itkuhälyttimen vastaanotin alhaalla päälle ja lisää pyykkiä pyörimään, jotta vauva saisi nukuttua. Vaihdan vauvalle vaipan keittiön lattialla. Imettelen vauvaa ja lopulta se sammahtaa ja jatkaa uniaan korissa. Mulla on järkky makeannälkä, mutta en löydä kaapeista kuin tuc-keksejä. Silmissä näkyy samoja tähtiä mitä raskausaikana ja pyydän lopulta, että jos mies lähtisi kolmelta neljän sijaan töistä. Toisaalta olen ylpeä, että pärjäsin melkein koko päivän ja toisaalta tarttis kovasti päästä jo huilaamaan rauhassa. Vielä tarvii pidempää pinnaa esikoisen kanssa ja rutinoitumista, jotta kaikkia arkikoreografioita ei tarvitsisi aina erikseen miettiä. Eikä jaksaminen muutenkaan ole vielä ihan entisellään. Mutta työlästä elämä nyt tulee olemaan. Väkisinkin. Toivottavasti mies ehtii kotiin ennen kuin esikoinen herää. Lupasi illalla käydä kaupassa ja ottaa esikoisen mukaan. Mää aion sen aikaa maata!