Eilen oli syntymäpäiväni ja se on yhä vain minun syntymäpäiväni meidän perheessä. Joskin aamusta asti supistuksissa tuntui olevan hiukkasen taas tavallista enemmän potkua ja hiukan varoittelin jo miestä ja mainitsin kälyllekin, jonka luo esikoisen pitäisi sitten mennä, kun aika koittaa. Vaan eivät ne supistukset mihinkään siitä edenneet. Synnytyshän lähestyy kutakuinkin yhtä nopeasti kuin esikoinen kiipeää portaat häiritsemättä. Sitä meinaan joka portaalla ehtisi viettää aikaa vaikka kuinka.Istuskella, kuikuilla kaiteen pinnojen välistä, vilkutella ja höpötellä. Ja viime yö sujui ihan normaalisti. Eli liitoskivut vaivasivat, supistukset tuntuivat herättävän ikäviltä vasta kun rakko alkoi olla tyhjennystarpeessa ja aamun valoisuus herätti hyvän aikaa ennen esikoista. Täytyy viritellä ikkunalaudalle joku huoparulla tukkimaan verhon alta tulevan valon. Ei tästä muuten tuu mitään.

Mun ajatuksissa omat synttärit oli jääny ihan tän synnytyksen odottelun varjoon. En osannut odottaa päivältä oikein mitään. Paitsi että miehen kanssa oli juteltu että joku kakku olis kiva. Et olis edes vähäsen poikkeuspäivän tuntua. No mikä oli lopputulos: Paljon onnitteluja tekstareilla ihmisiltä (kiitoksia!) aamusta asti ml. lohdullinen viesti isältäni: Puolivälissä viitäkymmentä, onneksi olkoon tjsp. Anopin paketin avasin heti aamusta ja sukat olikin siitä eteenpäin jalassa. Illalla poikkesi kylään meidän loppu Suomen osastomme täällä, eli miehen sisko miehensä ja tyttärensä kanssa sekä toinen miehen sisko. Ja mies oli sitten ostanut 4 pientä kakkua, että varmasti joku maistuu. Lahjojakin sain vaikka en osannu odottaa. £50 lahjakortti pitäs käyttää kesällä mahan vetäydyttyä johonkin omaan vaatteeseen/vaatteisiin (jee), neulottavaksi ja värjättäväksi sain kilon villalankaa (jee) ja 200g silkkilankaa (jee), naposteltavaksi suklaata (jee)..


Kälyn kanssa otettiin yhteismahakuvaa. Koko kun alkaa mahoilla olla melkein samaa luokkaa, vaikka hänen raskautensa on vasta puolivälissä (No okei, mää näytän johtavan viä). Siellä kun on kaksi pikkuista kasvamassa. Pistettiin navat yhteen ja annettiin serkkujen leikkiä hetki keskenään. Kyllä on loppuvuodesta hurjaa, kun näitä pieniä serkkuja riittää. Vanhin kun on silloin vähän yli 3v, seuraava 2v ja sitten on kolme samana vuonna syntynyttä vauvaa.

Kyllä näissä supistuksissa varmaan on jo sen verran tehoa, että kypsyttelevät kohdunsuuta. Välillä tuntuu jo aikas epämukavalta. Jospa tuo tuolta tässä vielä jossain vaiheessa jokupäivä syntyisi. Eniten kyllä yhä sattuu se, kun poikanen pyörittelee päätään. Vihlaisee välillä tosi ilkeästi. Olo alkaa mulla olla mahan kohdalta tosi ahdas. Kätilö totesi vauvan olevan aika tiiviisti sykkyrällä siellä. Muutenkin tuntuu, että varmaan peittoaa koossa esikoisen helposti tää tapaus. Silti en osaa huolehtia vauvan mahtumisesta. Mut jos se siellä vielä yli viikon hautoutuu, niin sitten saattaa alkaa arveluttaa.