Kyllä se arki vaan kummasti lähtee sujumaan, vaikka alkuun totuttelua onkin ollut. Ollaan saatu ruokaa mahoihin, puhtaita vaippoja päälle, vessassa käytyä, pyykit pyörimään ja kuivumaan ja lajiteltua, päikkäreille nukkumaan jne. Eikä ole ollut niin hankalaa kuin raskausaikana ehdin pelätä. Jotain selkäjumppaa tarvis tehdä, kun selkä väsyy kumartelusta (lapsia pitää nostella ja pesukone ja kuivuri luukkuineen ovat matalalla) ja imetyksestä, eikä lihakset ole siinä kunnossa, että ryhti pysyis hyvänä. Muutenkin olis melkoinen hinku alkaa kohotella kuntoa, mutta vielä ei ole oikein selvillä, että miten. Voisin kuvitella, että Wii Fit-peliä tulis pelattua ja sillä kuntoa kohotettua mukavasti, kun sais kotona tehdä, eikä olis niin tylsää, ku joku perusjumppa. Ainoo vaan, että meillä ei todellakaan ole Wii-konsolia pelistä puhumattakaan ja yhteishinta noille lähentelee pikaisella googletuksella 300£. Ei mulla sellasia rahoja ole. Enkä oo viittiny miehelle ees ehdottaa ku se ei pidä tollasia pelejä oikein missään arvossa. Musta vaan tuntuis et toi on fiksuin pelikonsoli sitten Nintendo 64:sen ja että pojat vanhetessaan tykkäisivät varmasti kans. Mut jos täst pikkuhiljaa noi lapslisät säästys. Ulos lenkillekin kaipaus alkais olla. Vielä ku käytäntöön sais.

Sunnuntaina käytiin ikeassa. Saatiin onneksi auto lainaan ja esikoinen vastalainaan reissun ajaksi, joten meni oikein sujuvasti. Syötiin lihapullat ja daim-kakut ja ostettiin ekaa kertaa ikinä vain ostoslistalla olevat jutut. Pari uutta patakinnasta vanhojen lopullisesti tahriintuneiden tilalle, suihkuverho, jonka nappasin hyllystä hintalappua katsomatta, että tää on kaikkein nätein (ja kotona katottiin kuitista, että sehän makso 10£, mut onneks on sentään konepesunkestävä ja kamalan nätti. Aina tuun hyväl tuulel ku käyn vessas.) Esikoiselle ostettiin oma nojatuoli. Ihan oikea tuoli, mutta minikoossa. Ja poika nykyään monesti siinä istuu ja kattelee CBeebies-kanavalta "nalleohjelmia". Ja suhtautui hyväksyvästi ajatukseen, että kummallakin on oma tuoli, kun kaivettiin sitteri vauvalle varastoista. Niin ja vauva oli siis mulla liinassa koko sen pari tuntia, mitä Ikean tantereella oltiin poislukien vaipanvaihto. Ja sain taas lisäkokemusta julkisesta imetyksestä liinassa, jota tuskin kukaan edes tajusi tapahtuvan. Niin hyvin suojassa vauva siellä ruokaili taas. Joku nuori likka oikeen ihastuneesti huudahti ja lähti poikaystävältään samanlaista kinuumaan ku tajusi, että mulla on liinassa vauva. Luultavasti halusi vauvaa, ei liinaa.

Tuskailin tuossa viikko-pari sitten kun netistä ei kerta kaikkiaan löydy hyvää imetysmekkoa ja mää tarttisin nimiäisiä varten jotain hiukan juhlavampaa, missä vois imettää ilman, että tarvii nakuilla. Mut toissapäivänä sattumalta onnistuinkin osumaan nettisivuille, joilla oli jopa pari mekkoa, joista piti harkita. Nyt on postissa mekko tulossa ja jänskättää, että mahtuuko se. Niin ja onko se tarpeeksi pitkä kun nuo säärien raskausarvet ei tosiaankaan ole vielä merkittävästi vaalenneet.

Vaa'alla olen uskaltautunut käymään ja saldo näyttäis olevan +6kg tän raskauden jäljiltä. Ei sen enempää tullut kuitenkaan. Varmaan raskauden loppupaino, joka unohtui tarkistaa, olis ollut ehkä siinä 16kg kohdalla. Esikoisestahan aikanaan tuli se 21kg synnytyspäivään mennessä. Matkaa mun ihannepainoon olis kuitenkin 13kg nykytilanteessa vielä. Ja tällä kertaa ajattelin tosissaan hyödyntää nyt tätä imetystä ja pyrkiä syömään fiksusti. Teoriana se, että jos syö vaan kunnon ruokaa eikä herkkuja kovinkaan usein, niin pakkohan painon on laskea. Vielä ku pitää annoskoot kohtuullisina. Väittävät imetyksen kuluttavan 500 kcal päivässä. Kattellaan.

Vauva on selkeästi jo tietoisempi maailmasta. Synnyttyään mut yllätti se, kuinka pihalla vastasyntynyt henkisesti on. Mut tää seuraa jo viiveellä katseellaan esimerkiksi. Mut enimmäkseen elo on hällä vielä sellasta vuorottelua ruokailun, unen ja mahavaivojen kanssa. Mahavaivat on normaaleissa mitoissa, välillä ilmakuplat itkuttaa, mut enimmäkseen se on semmosta ähinää ja ärinää ku mahassa on ilmaa ja sitä yrittää kiemurtaa ulos. Ja hiukan enemmän tää puklaa ("kupaa") ku esikoinen, joka puklasi vauvaiässä sellaset noin viis kertaa yhteensä. Tällä ehkä kerran tai pari päivässä tulee ihan hiukkasen takaisin ylös. Hikka saattaa hiukan herkistää puklausta ja välillä oikeen on surkee kattoo ku vauva ei tykkää hikata ja yrittää itkeä, mutta hikka pysäyttää vähän väliä hyvät porut. Ja musta on ihan käsittämätöntä miten tollanen pieni vauva voi nauraa unissaan ku se ei osaa vielä ees hymyillä hereillä ollessaan. Tää on tosi häiritsevä mysteeri.