Olemme aikeissa muuttaa takaisin Suomeen noin puolentoista vuoden päästä ja sillä silmällä tutkailin kummankin maan rokotusohjelmia. Täällä tapana on laittaa enemmän rokotteita, aloittaa ne nuorempana ja antaa tiheämmin kuin Suomessa. Jätetään sitten pois joitain näitä paikallisia erikoisuuksia ja annetaan Suomalaisen rokotusohjelman mukaan ne vauvalle. Esikoisen MPR-rokote on yhä antamatta ja lykätään se tuonne ensi kevääseen, jolloin itse tarvitsen jäykkispiikin ja miehelläkin varmaan alkais olla aika.

Poikanen on hämmentävän helppohoitoinen nykyään. Saattaa nukahtaa ihan itse. Itkee vain kunnon hädässä. Viihtyy kopassaan pitkiäkin aikoja ilman seurustelua ja kun seurustellaan, juttua riittää. Kova poika höpisemään, hymyilemään ja seurustelemaan. Nukkui viimekin yönä 8,5h putkeen.

Lapsi voi paksusti eikä juuri nälkää ehdi näkemään, koska mä tarjoan rintaa melko usein. Rinnat ovat jatkuvasti epämukavan täynnä ja odotan kuin kuuta nousevaa maidontulon tasaantumista. Parin kk sisällä sen pitäisi tapahtua. Aamuisin on erityisen tuskaista kun poika tosiaan nukkuu niin pitkään. Aamusyöttö onkin sitten vähän haastavampi, kun täpötäysistä rinnoista ei oikein saa otetta, nielee ilmaa, tarvii röyhtäyttää ja sit ollaanki jo ihan hereillä. Tänäänkin ehdittiin vauvan kanssa moikkaamaan isäänsä ennen kuin tuo lähti töihin. Esikoinen se jäi vielä nukkumaan tunniksi.

Hiusten lähtö ajoittui taas aikaan kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Joka paikassa. Hiukset ovat pääasiassa kiinni päivisin, mutta harjasta saa tyhjentää komian tupon päivittäin. Haaveilen taas leikkaavani hiukseni pois. Sama juttu kaksi vuotta sitten esikoisen jäljiltä. Viime yönä näin untakin, että aloitin niskahiuksien nyrhimisen ihan lyhyeksi ja kesken kaiken vasta tajusin mitä olen tekemässä. Sen sijaan leikkasin toissapäivänä esikoiselle kesätukan. Neljäsosan päätä sain leikata rauhassa, sit ei olis enää saanu, joten lopputulos ei ole lähellekään täydellinen.