Mä nyt kaiken uhallakin jatkan vielä imetys vs. korvike-aihepiirissä. Rupesin meinaan miettimään sitä, miten imetystutkimusten tuloksia uutisoidaan. Hyvin usein lukee, että imetys vähentää sitäjasitä riskiä siihenjasiihen. Ja siis mitä? Imetys, ihmslapsen luonnonmukainen, biologisesti ensisijainen ja optimaalinen imeväisen ruokintamuoto vähentää jotain riskiä verrattuna keinotekoisesti valmistettuun korvikkeeseen ja pullon ja kumisen tutin kautta tapahtuvaan ruokintaan. Huomaako joku jotain ristiriitaa tässä? Eikö se ennemminkin ole niin, että ihmisen luonnollisimmasta ja optimaalisimmasta ravinnosta poikkeava korvike nostaa erilaisia terveysriskejä? Kun ilmaistaan, että "imetys vähentää riskejä", pidetään yllä vihjailevasti ajatusta, että imetys on epänormaalia, poikkeavaa ja oho, sillä on etuja normaaliin ihmislapsen ruokintaan nähden, siis korvikkeeseen. Se kertoo siitä hirjasta asemasta, minkä korvikemarkkinat ovat onnistuneet valtaamaan vauvojen ruokinnassa. Loistavaa työtä onkin ollut, että on saatu keinotekoinen, korvaava tuote mielikuvissa samanarvoiseksi ja jopa normaalimmaksi, kuin biologisesti luonnollinen ja optimaalisin vaihtoehto. Kyllä korvikekauppiasta myhäilyttää, kun myynti on hyvä ja tutkimuksistakin uutisoidaan rahantuloa tukevaan sävyyn kuitenkin, vaikka itse tieto olisikin sitä toista vaihtoehtoa tukevaa.

Korvike on loistava keksintö ja sille on tärkeä, tärkeä paikkansa silloin kun lapsi ei voi äidinmaitoa saada. Ja joskus se korvaa laadultaankin äidinmaidon, joskin vain poikkeuksellisesti. Esimerkiksi siis jos allergioita ei saada äidin imetysdieetillä hallintaan, voi lapselle olla parempi olla korvikkeella, vaikka samalla menettääkin äidinmaidon erikoisedut. Tai jos äiti joutuu lääkitykselle, jolla ei voi imettää (teratologinen tietopalvelu auttaa selvittämään lääkkeiden yhteensopivuutta imetyksen kera luotettavammin kuin sitä terveyskeskuslääkäriä kuuntelemalla, jonka suositukset useimmiten perustuvat lääkeyhtiöiden käsipesuun seurauksista).

Mutta korvike on nykyisellään minun mielestäni päässyt kehittämään itselleen liian siloitellun imagon. Ja tämä käy ilmi kun kuuntelee, miten korvikkeesta puhutaan: "Ei siitä voi mitään haittaakaan olla", "Varmuuden vuoksi pari purkkia korviketta kaappiin", "Korvike on hyvä, ku isä voi auttaa yösyötöissä." Kun tähän lisää vielä yleisen tietämättömyyden siitä, miten ihmisen maidontuotanto toimii, kaksi viimeistä lainausta ovat paitsi korvikkeen riskit ohittavia, myös ohittavat riskin, joka näistä teoista voi olla imetyksen onnistumiselle. (Purkit kaapissa aiheuttavat liian helppoa tarttumista niihin, kun imetyksessä ilmenee jotain odottamatonta sen sijaan, että etsittäisiin imetystietoa ja -tukea, joka voisi auttaa ongelmien yli ilman, että lasta tarvitsee altistaa korvikkeelle. Yöllinen korvikesyöttö taas voi vaikuttaa negatiivisesti äidin maidontuotantoon, jota yöimetykset stimuloivat erityisen tehokkaasti sen lisäksi, että kaikki annettu korvike on menetetty viesti äidin keholle tuottaa lapsen tarvitseman määrän maitoa.)

Imetys- ja korvikemyytit (korvikkeesta ei haittaa, maito voi tuosta vaan loppua koska vaan ilman syytä, äitis imetys ei onnistunut, ei sunkaan voi jne.) ovat minusta hyvin rinnastettavissa lääkkeellistä kivunlievitystä koskeviin myytteihin, kuten niiden vaarattomuuteen (vaarattomuus on todella suhteellista, lääkkeellisissä kivunlievityskeinoissa on merkittäviä riskejä) ja tehokkuuteen (kaikilla esim. epiduraali ei tehoa ollenkaan tai tehoaa osittain ja kesken loppuva puudutuksen vaikutus saa synnytyskivut tuntumaan kovemmilta, kun puudute on saanut kehon luulemaan, ettei sen omia kivunlievityskeinoja tarvita) sekä sairaalan ylivertaiseen turvallisuusmyyttiin synnytyksen suhteen (sairaala aiheuttaa synnytysriskejä, joita ei kotona ole ja tämä vaihtelee myös synnyttäjän persoonan mukaan). Puhumattakaan sitten siitä, että ei-lääkkeellinen kivunlievitys ja synnytysasenteen etsintä käsitetään turhanpäiväiseksi hörhöilyksi ja menetetään sillä se merkittäväkin etu, jonka niillä voisi synnytykseen saada. Jokainen myytti harmittaa minua suuresti. Ja tästä huolimatta pidän korviketta ja lääkkeellistä kivunlievitystä hyvinä ja tarpeellisina asioina olla olemassa ja käytettäväksi paikallaan.

Mua harmittaa kovasti kaikenlaiset tarinat siitä, miten tiedon puutteen tajuaminen on jälkikäteen aiheuttanut kurjia fiiliksiä, kuten myös oma kokemukseni asiasta ekan synnytykseni suhteen. Olen lukenut monia tarinoita siitä, miten äidit kertovat esikoistensa imetysten menneen aivan plörinäksi, koska tietoa ei ollut (on yritetty ehkä liian vähän tai liikaa). Moni ensisynnyttäjä traumatisoituu, koska ei voinut tehdä informoituja valintoja omassa synnytyksessään ja joutui olemaan enemmän synnytysväline kuin elävä ja hengittävä tunteva synnyttäjä. Mua harmittaa miten neuvola ei tarjoa useinkaan tietoa ja vaihtoehtoja, vaan keskitytään lähinnä siihen mittaamiseen ja punnitsemiseen ja synnytysvalmennus on melkein yhtä kuin "lääkkeellisiä kivunlievityksiä on tämä tämä ja toi" eikä puhettakaan riskeistä, imetysopastus on sama kuin hampurilaisote, mikä on hyvä tieto, mutta kovin, kovin vähän (tämä muistikuvani esikoista odottaessani kokemastani neuvolan tarjonnasta).

Mä haluan siis vain sanoa, että pyrkikää selvittämään ja kyseenalaistamaan, pyrkikää vaatimaan tietoa, etsimään osaavaa tukea ja tekemään valintanne tietoisina niiden riskeistä ja vaikutuksista (oli ne valinnat sitten mitä vain). Mun mielestä se kannattaa (jonkun toisen mielestä ehkä ei, toiset tykkää elää juurikaan pohtimatta), kun kyseessä on pienen ihmislapsen elämä ja terveys (ja äidinkin ja muun perheen). Tai vähintään, pliis, älkää pitäkö myyttejä hengissä. Sillä aina ei osaa, voi ja pysty tiedostamaan niin paljon ja perusteellisesti kuin ehkä paras olisi. En minäkään kaikesta kaikkea tiedä enkä jaksa tai halua kaivellakaan, vaikka varmaan kantsis. Mut sikspä mä tämänkin kirjotan, ettei kaikkien aina tartte kaikkea ajatella alusta asti itse, vaan voi hyödyntää esim. tällaisia kirjoituksia, kriittisesti toki. Vielä ku joku tulis referoimaan mulle vaikka näitä syöpäjuttuja tämmösessä muodossa, ni olis hirmu jee. Mä vedän mielestäni vähän turhan ummikkona ja ulalla näiden kans.