Vauvasella on aika paljon asiaa. Pulputusta ja mökää tulee suusta kovasti, vaikka tunnistettavaa sisältöä sillä on harvoin. Yksi erityisen selkeistä ääntelyistä on se innostus ja odotuksensekainen malttamattoman tuskainenkin höhötys, kun lapsi ymmärtää saavansa pian rintamaitoa. Muulloin poika antaa painokkaasti ilmaistuja lausuntoja asiaan kuin asiaan. Oikein tomerasti. Ja välillä kujertaa hirmuisen hempeästi ja suloisesti.

Kiinteitä uppoaa ja hyvin uppoaakin. Pienempi sosepurkki menee tuosta vain ja lapsi avaa vielä senkin jälkeen suutaan odottaen lisää. Yöunet parantuivat kun ymmärsin lisätä selkeästi kiinteiden määrää ja tarjota tukevan aterian yötä vasten. Yhä vieläkin hän välillä ajattelee että olisi mukava nukkua rinta suussa, mutta itse en oikein tykkää, sillä sänkyjen välinen laita, vaikka jumppapatjalla päällystetty onkin, on melko kova möykky. Hän saattaa pitkäänkin valitella ja narista jos käännän kylkeä ja yritän yllyttää tutille. Yhtenä yönä kyllästyin ja hain vettä tuttipullossa ja annoin sitä rinnan sijaan. Meni viesti perille ja päästiin nukkumaan.

Eloisa lapsi hän on myös. Ei olisi paikallaan hetkeään. Vaipanvaihdossa kiepsahtaa ympäri aivan salamana ja syöttötuolissa pyörii vipperän lailla. Sylissä pitäminen muistuttaa useimmiten painia. Vasen yläetuhammas tuli muuten läpi tässä viikon sisään.

Eikä nyt tule enää muutenkaan mieleen mitään kirjoitettavaa, joten menen asianomaisen viereen tästä nukkumaan.