Hesari uutisoi kätkytkuolemien vähentyneen viime vuosikymmeninä roimasti mahallaan nukuttamisen suosittelusta luovuttua. Jutussa mainittiin yhtenä kätkytkuoleman riskiä lisäävänä tekijänä yksinoikoisesti vierellä nukuttaminen.

Ja se on minusta aika törkeä kärjistys. Vierellä nukuttamisen turvallisuus kautta turvattomuus kun eivät ole yhteen sanaan tiivistettävissä, vaan pelissä on useita tekijöitä.

Ensinnäkin minusta vauvaa tulee suojella nukkuvalta isältään. Vähän kärjistetyltäkö kuulostaa? No, tämä perustuu pelkästään siihen biologiseen tosiseikkaan, että äiti on ollut melkoisessa lähikontaktissa vauvan kanssa semmoset about 9-10kk ja tämä herkistää äitiä synnytyksen jälkeenkin vauvan viesteille. Tämä myös mahdollistaa sen, että äiti hahmottaa vierellä nukkuvan vauvansa unenkin läpi ja havahtuu helposti vauvan viesteihin. Äiti ei kierähdä unissaan vauvan päälle siinä missä epäherkistynyt isä saattaisi.

Joitain poikkeuksia on. Äidin ylipaino lisää vauvan kätkytkuolemariskiä vieressä nukkuessa. Jos sängyssä on humaltuneita tai vahvojen lääkkeidenvaikutuksen alaisia tai muutoin huumattuja ihmisiä (myös paha univaje), on vauvan riski tulla yöllä jyrätyksi erityisen suuri.

Vauvan ei ole hyvä nukkua tupakoivan ihmisen kanssa samassa sängyssä, sillä tupakojan hengitysilmaan erittyy myrkkyjä yllättävänkin pitkään varsinaisen tupakkatuokion jälkeen ja lähellä nukkuva vauva näille altistuisi.

Sängyn tulee olla vauvalle turvallinen. Alustan jäykkä, ei tyynyjä, pehmoleluja, liian pehmeitä laitoja, muovitettua kosteussuojaa pään alla tai mitään muutakaan tukehtumisriskiä lisäävää. Vauvan on hyvä nukkua unipussissa tai tuettuna peittojen alle jalkopäästään niin, ettei pääse kiemurtelemaan uppeluksiin. Myös äidin peite on hyvä pitää riittävän kaukana vauvan päästä.

Tämän lisäksi ne tavalliset riittävän viileä (n. 18 astetta) makuuhuone (lämpimässä huoneessa kannattaa laittaa ilma liikkeelle tuulettimella) ja selällään tai kyljellään nukkuminen, sekä katsominen, ettei nukkumapaikassa ole koloja tai kuoppia, joihin lapsi voi jumiutua unissaan.

Sen sijaan arvellaan, että turvallinen vieressä nukkuminen voi ehkäistä kätkytkuolemaa perustuen siihen, että lapsi saa mahdollisesti kehittymättömälle hengityskeskukselleen tukea äidin hengitysrytmistä ja äänistä. Jos oma systeemi meinaa pettää, lähellä nukkuvan äidin uniliikkeet antavat apupotkua.

Oma kokemukseni myös kertoo, että kun äidin ei tarvitse nousta ylös hoivatessaan vauvaa yöheräilyillä, ei univelkaa kerry läheskään niin helposti. Tätä auttaa myös imetyksen vapauttamien hormonien apu nukahtamisessa. Parhaimmillaan havahdun pariksi minuutiksi vauvaa syöttämään yöllä ja kun pojan maha on täysi, annan yötutin ja käännämme kumpikin toisillemme selkämme. Toisinaan havahdun siihen, kun poika aloittaa jo toisen yösyönnin ja minä olen yhä rinta esillä ekan syötön jäljiltä.

Jos nukkuminen vaikuttaa ahtaalta vauva mukana, apua voi saada pinnasängystä, josta on yksi laita irrotettu ja pinnis kiinnitetty turvallisesti vanhempien sängyn laitaan. Jos ei halua nukkua aivan kylki kyljessä, sivuvaunupinniksessä on silti lähellä ja yöhuolto helpompaa. Meillä on tällaisen sivuvaunupinniksen jalkopäässä vanhempien sängyn kyljessä vielä vauvan vaatekaappi hankaloittamassa vauvan mahdollista ryömintää kohti sängyn reunaa ja lattiaa. Hyvin toimii. On ikean halpismalli, jossa kankaiset tarranauhalla kiinnitettävät seinät ja sivussa taskuja. Poika on pari kertaa herättyään mönkinyt pinniksensä jalkopään kulmalle kiskomaan taskuista ja olen herännyt tarranauhan rahisevaan ääneen hyvissä ajoin ennen pojan putoamisvaaraa.

Ja tämän kirjoitin nyt lähinnä siksi, ettei kukaan keksi nyt kuvitella, että meillä vaarannettaisiin perhepedissä nukkumisen takia lasten turvallisuutta. Näitä vieressä nukkumisen turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä ei vain missään uutisoinnissa esitetä. Ei ainakaan sitä mahdollisuutta, että viereen kuolleiden vauvojen vanhemmat olisivat saattaneet olla humalassa tai vauva jäänyt isän alle.

____________________

Poikanen sai perjantaina rokotukset ja on siitä asti ollut itkuinen. Reisien pistokohdat punottavat ja ovat niin kipeät, että olen käyttänyt pojalla kertiksiä, etteivät napakkalahkeiset kestomme paina arkoja jalkoja. Annetaankin kaikki täkäläiset lähinnä isoveljen suojelemiseksi myös. Syöpähoidoissa olevaa kun ei voi rokottaa.

Luovutin hieman itse tehtyjen kiinteiden ruokien suhteen. En mä jaksa tehdä pojan kaikkia kiinteitä itse. Eli myös purkkisosetta harmi kyllä saa poika naamariin. Sen lisäksi mahdollisimman paljon kotiruokaa ja tuoreita hedelmiä. On se ny kumma millai mää kuvittelin hyvin jaksavani, vaikka inhoon kokkaamista. No, ihan pian voi alkaa antaa maitotuotteita ja kesällä voi poika ruveta popsimaan samaa ruokaa kuin muutkin.

Eroahdistus on yhä voimassa. Vähän hankalaa, ku ei vessaankaan oikeen pääsis ilman huutoa. Ihana nöpsäkkä se vaan on.