Meidan vauva kasvoi jo vuoden ikaan. Nopeasti se vuosi on lopulta mennyt. Se pieni ruttuisa Ritva on jo iso ja vauhdikas lapsi. Konttaa hurjaa vauhtia, osaa taputtaa, tunnistaa joitakin sanoja, kavelee tukia pitkin ja kasista taluttamalla. Vauhtia piisaa vaikka muille jakais.

Yksivuotissynttarit sattuivat aitienpaivalle ja isa teki aidille ja pojalle yhteisen mansikkakakun. Vieraina oli paikallinen lahisuku. Poikanen sai bodyn, sukat ja vakosamettitakin, pari lelua ja kirjan.Skypella juteltiin Mummolle Suomeen, vaikka viisi lasta ja viisi aikuista samassa huoneessa tekikin kuuluvuudesta haasteellista. Illalla viela Ukinkin kanssa skypetettiin.

Ihana pulleaposkinen pallero. Kovin oli mukava paiva. Osuvaa juhlia lapsen syntymapaivaa ja aitienpaivaa samana paivana. Etenkin kun yksivuotiasta ei haittaa viela bileiden jakaminen. Illalla miehen kera, kun lapset olivat jo unten mailla, juttelimme vuoden takaisesta. Hurja paiva, mutta hieno myos. Ja hieno on poikakin.

Kuten perinteeseen kuuluu, siirtyy poikasen kuulumiset tastalahin salasanan taakse yhteen isoveljen ja muun perheen elaman kanssa. Ja kuten aiemminkin, jos tiedat jonkin muun vaylan kysya osoitetta ja  salasanaa kuin tama blogi, saatat sen saadakin.

Hyvaa syntymapaivaa, poikanen.