Ruisleipää on tehnyt mieli jo pari viikkoa. Viikonloppuna kävimme vihdoin ostamassa ja laitettiin pakkaseen niin, että riittää muuttoon asti. Oma jemma täällä kotona. Mutta kyllä se on hyvääääääää!

Tuleva hirvittää. Esikoinen nukkuu yhä levottomasti ja viime yönä huudettiin pariin otteeseen, kun vielä ei ollut maitoaika. Äiti on vähän väsynyt. Eikä vaan vähän. Onneksi tänään on lupa mennä ottamaan päikkärit jos huvittaa. Vielä kun onneksi voi nukkua mahallaan. Se on lempiasentoni. Pian se vaihtunee puolittaiseksi kyljelläänoloksi niin, että periaatteessa on mahallaan, mutta toinen jalka on koukussa sivulla ja kannattelee, ettei vatsa ihan litisty. Kauankohan siihen tällä kertaa menee. Edellisessä raskaudessa la oli kesäkuussa ja raskaus alkoi näkyä selkeästi vuodenvaihteen tienoilla. Marraskuussa olemme menossa sukulaisiin viralliselle julkaisureissulle. Saas nähdä tarviiko kertoa vai näkevätkö silloin itse. Mitä olen juttuja kuullut, niin toinen raskaus alkaa useammin näkymään aiemmin, kuin ensimmäinen. Nytkin jo voisi periaatteessa luulla, että olen raskaana, kun vatsalla on edellisestä raskaudesta jääneitä kiloja. Ja kun oikein turvottaa ja antaa vatsalihasten olla rentoina, niin sitä voisi kuvitella synnyttävänsä ihan muutaman kuukauden sisään.

Pari viikkoa sitten juttelin mummuni kanssa puhelimessa ja tuo pääsi sitten kysymään, että onkos meille suunniteltu perheenlisäystä. Vähän tuli pidettyä ehkä liian pitkä mietintätauko, kun mietin mitä sanoisin valehtelematta, mutta paljastamatta. Vastasin, että onhan tuo ollut tilauksessa jo vaikka kuinka pitkään, mutta ei vielä ole mitään raportoimisen arvoista. No, miettiköön siellä ny.

Siskolta sain eilen terveisiä toisen siskon kautta, että toinen lapsi pitäs meille tehdä. Siihen en kyl sanonu yhtään mitään. Mut ilmotan julkasun yhteydessä, että ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen ei tarvi kuvitellakaa, että meille tulisi lisää lapsia. Kyllä pitää nuoremman osata syödä itse ja pyyhiä oma takapuolensa ennenko ajattelenkaan. On tää sen verta rankkaa jo ny. Ihan pelottaa, että mitä sitten, ku on iso maha ja pitäisi esikoisen perässä juosta alituiseen. Huoh.

Menkkamaisia tuntemuksia ja äklötystä on ollut. Pitäisi juoda enemmän. Ja ai hitto, nyt alan kyllä muistaa taas ne vitskut.