Mä jotenkin olin luulotellut, että en mä voi mahtua millään tässä raskaudessa niihin samoihin äitiysfarkkuihin, mitkä ostin suurinpiirtein näillä samoilla raskausviikoilla kaksi vuotta sitten Göteborgista (kun suomesta ei saanu ku sellasia, jotka olis vaatinu henkselit). Ku siis enhän mä palannu tässä välissä lähellekään lähtöpainoa, vaan päinvastoin, paino keikku pitkään 6-7kg sen yli. En vain tajunnut ottaa huomioon, että viimeksi näillä viikoilla mulla oli jo 5 "raskauskiloa", kun tällä kertaa ei ole tullut yhtään. Solahdin ihan näppärästi pöksyihin ja kyllä nää jonkun aikaa vielä menee jos persus ei kauheesti leviä. Jee!

Eli pian mä olen ikäänkuin "nollannut" nuo edellisen raskauden kilot, hah. Siis jos loppupaino on taas sen 80, mitä synnytyspäivänä viimeks, ni olen luultavasti taas ihan samassa 6-7 ylikiloa-tilanteessa synnytyksen jälkeen. Että se siitä "nollaamisesta".

Eli äitiysfarkut jalassa lähdetään valloittamaan Suomea tänään. Puin myös Babu-äitiyspaidan, jossa lukee been there, done that ja huomio mahan alueella. Katotaan jos iskä ja siskot tajuis itte. Tosin eipä ne puoltoista vuotta sitte tajunnu kihlasormustakaan, vaikka kuinka pidin kättä esillä.

Imetys sattuu. Ei tee mieli tarjota tissimaitoa esikoiselle enää yhtään. Ennemmin harhautan jos tulee kyselemään. Liekö nyt loppu lähellä sen kanssa. Vaikka periaatteessa kyllä haluaisin imettää vielä. Pähkäilyn alla.