Meillä on elo ollut viime aikoina aikamoista hulinaa. Miehen sisaren perhe majaili meillä vajaan viikon muuttokuormaansa odotellessa ja tällä hetkellä olemme Suomessa valmistautumassa huomisiin mummun hautajaisiin.

Vauvalle on ostettu nyt eilen ja tänään hieman vaatetta. Vihreää ja ruskeaa tietysti. Voisin lapseni pukea pelkästään kauniisiin heleisiin vihreisiin ja nätteihin ruskeisiin vaatteisiin. Sininen ei säväytä. Punainenkaan ei, kun ei pojille vaan viitsi pinkkiä pukea. Keltainen on ok, oranssi on lähes aina tosi rumaa. Vihreää ja ruskeaa sen olla pitää. Ostin keväänvihreää froteeta huppupyyheainekseksi ja ylijäämästä vaippoja tahi lisäimuja. Hieman villahousulankojakin, mutta sorruin pinkkiin, joten esikoisen kummien tyttöselle taitaapi jotain valmistua.

Olen melko säännöllisesti silkasta uteliaisuudesta tsekkaillut kohdunsuun tilannetta erittäin hellävaroen ja parin viime viikon aikana totesin, että alkaa olla melkoisen pehmeät paikat, kohdunkaulaa ei mun tuntumallani ainakaan paria senttiä enempää ja mahdollisesti aavistuksen aukeamassa. Mahdollisesti siksi, että en usko olevan hyväksi kokeilla ihan niin perusteellisesti, vaan arvioin ihan kevyellä päälipuolen yleisnäppituntumalla. Kuitenkin muutos alkoi olla omasta mielestäni sellainen, että konsultoidaanpa kätilöä. Kätilö poikkesi päivää ennen Suomen reissuun lähtöämme ja kun kertoilin edellisestä raskaudesta (kävellessä supistuksia 2min välein rv28-> kohdunsuu auki 4cm rv34-36 alkaen ja kipeitä supistuksia oikeastaan vasta sitten synnärillä), niin tuopa ihan huolestui. Reissuun halusin joka tapauksessa, joten sain vain määräyksen yrittää ottaa rauhallisesti. Joo, hieman rauhassa ottamista häiritsee herra 1v8kk mutta onpahan monta lapsenvahtiakin täällä Ukkilassa. Ja kun on ollut mahdollisuus käydä shoppailemassa suomeksi niin totta helkkarissa se täytyy käyttää hyväksi.

Vauva alkaa olla sitä kokoa, että se mahtuu parhaiten olemaan pystyasennossa. Reilu viikko sitten totesin, että sepäs on jalat maata kohden eikä takapuolen potkinta sisäkautta tunnu ollenkaan mukavalta, joten kehotin häntä kääntymään. Parissa päivässä kääntyi pää alaspäin ja se oli paljon kivampi. Kätilö selosti nyt keskiviikkona siitä, miten vauvan asentoa pystyy raskausaikana optimoimaan mahdollisimman hyväksi synnytystä ajatellen ja pari päivää ehdin miettiä olemistani siltäkin kannalta. Sitten vauva kääntyi perätilaan ja on nyt vuorokauden taas potkinut alaspäin. Eipä ole kivaa. Kovasti olen koittanut nyt komentaa, että jospa heittäisit puolivoltin, mutta vielä ei ole totellut. Sillä on nyt sellaiset kymmenisen viikkoa vielä aikaa yrittää päättää miten päin olis. Mää äänestän mukavuussyistä pää alaspäin olemista. HETI!