Reissu meni ihan mukavasti. Pojat nukkuivat molemmat autossa menomatkan lentokentälle. Kentällä meni melkein tunti jonossa lähtöselvitykseen. Sitten haukkasimme äkkiä viinerit kahvilassa, vaihdoimme pojille pikaisesti vaipat, jonotimme läpi turvatarkastuksen (jonka läpi juniori nukkui). Kun kamat oli kasattu taas läpivalaisun jälkeen, oli edessä pikamarssi lähtöportille. Ison hallin näyttö kertoi, että konetta lastattiin jo, joten pikapikaa. Meillä oli etuilumerkit lipuissa, joten kiilasimme muiden ohi lipun tarkastuksessa ja eikun koneeseen. Kuopus liinassa esikoisen kädestä kiinni pitäen kiipesimme koneeseen sillä aikaa kun mies kasasi matkarattaat ruumaan. Huh.

Koneessa esikoinen istui nätisti melkein koko lennon ajan penkissään. Muutaman penkkirivin päässä oli ilmeisesti uhmaikäinen lapsi, joka protestoi hyvin äänekkäästi sitä, että piti lähdön ajan istua omassa penkissä omissa vöissä. Meidän kuopus myötätuntoparkui toki. Lujaa. Nukahti nousussa onneksi ja hänen lentonsa oli lähinnä imetyksen, parkumisen ja unen vuorottelua.

Esikoinen hääräsi läpi lennon. Mulla oli jossain vaiheessa mahassa hieman pelottava olo, josko olisi maha menossa sekaisin. Kaasua turpeana.

Perillä pitkä jono taas passintarkastukseen, laukut ja sitten nähtiin Ukki! Jee. Lastattiin kamat autoon ja keploteltiin mut takapenkille lasten turvaistuinten väliin. Käytiin ABC:llä vaipanvaihdot, imetys ja syötiin.

Kotimatka sujui nopeammin kuin koskaan. Pojat nukahtivat nopeasti ja nukkuivat koko matkan. Kurjuus vain, kun mun mahani sitten päätti mennä sekaisin ja jouduttiin pysähtymään pimeässä tien päähän ja juoksin sitten puskapaskalle pidemmälle sivutien varteen. Olihan sekin kokemus. Olisin voinut jättää väliin. Onneksi oli nenäliinoja ja pari lakanarättiäkin heitin tienvarteen maatumaan. Loppumatkan maha oli ihmisiksi onneksi ja perillä vessaan. Onneksi ei ainakaan vielä ole mitään vakavampaa. Olen kovassa tautikierteessä ollut koko kesän ja mahatauti on vielä kokematta.

Perillä esikoinen petiin, järjesteltiin tavaroita hieman ja sitten itsekin nukkumaan. Kyllä on meinaan ruhtinaallinen peti meillä. 120X80X80 eli 2m 80cm leveyttä. Oli ihana pitkästä aikaa nukkua riittävästi tilaa ympärillään. Perillä ollaan, esikoinen sai jo kaipaamiaan karjalanpiirakkaa ja ruisleipää aamupalaksi.