Puin tänään molemmille pojille itse ompelemani M-koon taskuvaipat, joissa oli eroa vain värissä ja imujen määrässä. Ei siihen sitten sen kauempaa mennyt. Molemmille pepuille istuu nätisti. Nuoremmalla ikää 2kk, vanhemmalla 2v1kk.

Nukutin esikoista tänään kaksi ja puoli tuntia ja kun lopuksi vauva kakkasi megaisesti tahrien sängynsuojana olleen pyyheen ja muovitetun froteen, hoitoalustan pyyheen ja suihkuverhonkin onnistuin sotkemaan kun en ollut riittävän näppärä vaipan riisumisessa, luovutin. Villahousut pelastin riisumalla ne äkkiä prutinan alkaessa. Onneksi. Yläkerrassa ei vauvalle puhtaita vaippoja ollut, joten pihistin esikoiselta. Ja huomasin, että nätisti jo sopii. Johan on. Onneksi on noita hyviä kankaita vielä vähän jemmassa ja Suomessa odottaa elokuun reissulla noudettavaksi isompi läjä. Saa autovaippojakin sitten.

Poikien serkkutyttö oli hoidossa vajaat 3h ja sähkömies kävi korjaamassa ompelimon pistorasian. Vahdin sitä tyyppiä. Olen nykyään epäluuloinen. Kaksi viikkoa sitten meillä kävi putkimies taas tiivistämässä ammeen kosteussuojauksia. Meillä on niin järkkypieni vessakylppäri, että sinne ei oikeen mahdu ja ovikin vielä aukee vessaan sisälle. Laitettiin sitten puhtaita pyykkejä esikoisen kanssa hyllyyn. Kuulin kun se veti vessan. Imetin kun tuo sai hommansa valmiiksi ja se vaan huikkasi että nyt on valmista ja hän päästää itsensä ulos. Myöhemmin huomasin, että vessanpytystä puuttuu toinen vessanvetonappi. Eikä sitä ole missään. Epäilyttävää.