Kummasti aina helpottaa ku rutisee kirjallisesti kiukutuksista. Loppupäivä sujui ihan hyvin. Siivosin jopa keittiön pöydät ja tasot, laitoin esikoisen aikaisin päikkäreille ja jaksoin hyvin vaikka mies kotiutui vasta seitsemän tienoilla, kun metrojen kanssa oli ollut häikkää. Niin ja kuopus nukkui tänään päikkäreitä paremmin kuin eilen. Soitin sille cd:ltä aaltojen kohinaa rantaan, jottei esikoisen elämän äänet häiritsisi ihan niin paljon. Tosin väänsi sitten neljät kakat ja viimeisten aikaan oli vain harso päällä, kun puhtaat ja kuivat sisävaipat oli ehtineet loppua. Ja sehän paukautti harsosta ulos, villahousun lahjetta myöten mun housuille, sohvalle, nimiäislahjaksi saamalleen vauvanpeitolle ja vaipanvaihtoalustan harsolle. Niin ja mun kädelle kans, kun yritin äkkiä saada pojan sinne turva-alueelle vaipanvaihtoalustalle (taiteltu fleecehuopa, jonka päällä harso). Ja siis tätä ennen jätkä oli päivän mittaan plöräyttänyt jo kolmet ihan kohtuulliset kakat. Oo, meijän pieni söpö sinappitykki, joka sanoo häyhäy ja kurlaa veikeillen.