Yritettiin ensin ottaa itse pojasta passia varten kuvaa. Ei kovin hyvällä menestyksellä. Melko ilmeikäs kaveri.

Mentiin sitten valokuvaamoon keskiviikkona ja eilen tehtiin pitkä reissu keskustaan Suomen suurlähetystöön passin anontaa varten. Esikoinen pääsi onneksi serkun luo hoitoon. Olisi ollut vähän liian rankka reissu. Eikä se meillekään helppo ollut. Ilma oli lämmin, auringossa kuuma, vauva oli kantoliinassa ja molemmat hikoiltiin ihan liikaa. Kuopuksella näyttäisi olevan herkempi iho kuin esikoisella. Nojasi poskeaan rintakehääni vasten menomatkan ja kun perillä katsottiin, iho hilseili siitä kohtaa. Hikinäppyjä tekee helposti ja hikoaa myös helposti tämä kaveri. Kaikista vaatteista mitä meillä on vauvalle ollut, ainoastaan bodeja ollaan tähän mennessä voitu käyttää ilman, että jätkä on ihan hikinen.

Lähetystössä ei viivytty kuin joku 20min ja virallinen passikuva kelpasi. Vaipan vaihto suunniteltiin Victorian asemalle. Käveltiin metroasemalta juna-aseman puolelle ja kauimmaisesta nurkasta löytyi lastenhoitohuone, joka oli epäkunnossa ja suljettu. Aargh. No vieressä oli penkki. Siinä ihmisten ohikulkiessa vaihdettiin pojalle puhdas vaippa päälle. Ja taas vaeltamaan metrolle. Metrossa oli kuuma ja karsee hiki. Mut lopulta päästiin kotiin. Huh. Ei kyllä pätkääkään tee mieli reissata keskustaan lasten kanssa. Sit ku pikkujätkälle uppoo kiinteet, ni mää meen yksin. Eli joskus ensi vuonna.

Huh, tuli tauko kirjoittamiseen, kun mies kävi siivoamassa takapihalta jonkun pulun jäämistöt, jotta esikoinen pääsee serkkunsa kanssa hiekkalaatikolle leikkimään. Mies tuli sisälle vielä pesemään kätensä ja esikoinen jätti peukalonsa oven saranapuolelle oven väliin. Vähän ruttaantui, tuskin murtui tai mitään, mutta kyllä oli surkee poika. Kylmä vesi, puhallus ja laastari auttoivat. Ja eikun leikkimään hiekkikselle hetken itkuhuudon jälkeen.