Ja se on sellanen vaiva, joka todellakin osaa vetää mun hermoja kireelle. Meinaan levottomat jalat. Se on sellaista, että kun menet illalla umpiväsyneenä nukkumaan, oikaiset sängylle ja vanhan kaavan mukaan olisit kymmenessä minuutissa unessa, niin ähäkutti, eipäs onnistukaan. Jaloissa on ainakin polvesta alaspäin aivan hurjan pakottava tarve liikuttaa niitä ja se helpottaa vain pienessä liikkeessä. Se on niin voimakas, että keskittyminen muuhun kuin siihen älyttömään puristavaan fyysiseen liikkumisen tarpeeseen on äärimmäisen vaikeaa. Ja milläs nukut jos vatkaat jalkoja koko ajan? Sitten kiristyy hermo, kun se on niin kerta kaikkisen ärsyttävää ja no, mites sittenkään nukut, kun kiukuttaa.

Illalla tuntui vasta aavistus siitä, että sitä lienee tälläkin kertaa edessä. Vain 5kk muuttui hetkessä apua, vieläkö 5kk-tuntemukseen. Takaraivossa on myös pelko, että jos tätä on mulla raskauksissa, niin kunhan tästä vanhenen vielä, saanko tämän raivostuttavan vaivan sulostuttamaan koko loppuelämääni.

Joululahjatoive: Helkkarin tiukat tukisukat, ainakin puoleenreiteen. Jalan koko on 40. Villaiset säärystimet on jo.