Ensimmäisessä raskaudessani olo oli melko luottavainen alusta loppuun siihen, että kaikki menee hyvin. Ja kaikki meni ihan hyvin. Mitään suuria ongelmia ei ollut. Nyt vaan sitten tuntuu, että tässä raskaudessa on jo todennäköisyydenkin vuoksi mentävä jotain pieleen. Viime yönä näin unta, että vuosin hurjasti ja minulla oli ongelmia keksiä riittävän imevää "sidettä". Aamulla vähän kyllä jännitti, kun heräsin. Kuitenkaan en viitsi millään alkaa huolehtia ja murehtia ja pilata sillä tätä odotusta. Suhtaudun raskauteen toistaiseksi melko luottavaisesti, joskin hieman skeptiseksi. Kyllähän sen sitten näkee aikanaan, että millä viikolla tämä tulee ulos. Pienillä viikoilla vai vasta keväällä.

Ei pahoinvointia vieläkään. Jos syön mahan aivan täyteen, tulee aaavistuksen huono olo. Jos taas ehtii tulla nälkä, niin sitten tulee ISO nälkä. Ihan samanlaista se oli esikoisesta. Karsee nälkä vain alussa. Pahoinvointia oli ekan kerran koko ekassa raskaudessa, kun siirryttiin avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen ja silloinkaan en oksentanut.

Väsymys taas, se vaanii koko ajan taustalla. Jos onkin olevinaan ihan pirteä ja aikaansaava olo, niin pienikin vastoinkäyminen tai esikoisen vaativuus saa mittarin punaiselle ihan liian nopsaan. En kyllä tiedä kuinka tolkuttoman väsynyt sitten olisin, jos jättäisin ylä/hyväkarppauksen.

Tukkoisuus kuuluu mulla myös raskauteen. Jos perinteinen raskausoire on tavallista terävämpi hajuaisti, ni mulla se tarkoittaa lisääntyvää rään eritystä ja yskää. Sieltä välistä enää mitään haista. Toisaalta helppoa, toisaalta hankalaa.